Joulukalenterin 5. luukku, Riilahden parhaat

Luukku 5

Riilahti, toiselta nimeltään paratiisi. Näin se kaikki alkoi:

Oli kaunis kevätpäivä vuonna 2010. Tuolloin minä ja kaverini olimme täyttäneet 12 vuotta ja pinnistelimme viimeiset päivät viidettä luokkaa. 
 Olimme keksineet super hyvän idean: Menisimme kesällä yhdessä ratsastusleirille. Me pienet tyttöset olimme lopulta kahden vaihtoehdon varassa, menisimmekö Riilahteen intiaani-vauhti leirille vai Ahvenanmaalle jonkun tallin leirille. Lopulta teimme elämämme päätöksen. Riilahteen. 

Tästä se sitten lähti. Olin koukussa Riilahteen, siitä ei päässyt yli eikä ali. En ollut kumma kyllä ollut tuota ensimmäistä vuotta ennen missään ratsastusleirillä (ellei jotain päiväleirejä lasketa) ja tietystihän meitä jännitti kovasti.

 Matka tuntui loputtomalta ja kun vihdoin näimme kyltin Rilax olimme ihan täpinöissämme. Meidät passitettiin nukkumaan keltaisen talon yläkertaan kolmen muun tytön kanssa, vaikka siellä ei tavallisesti nuku ketään leiriläisiä. Tallin esittelykierros, jossa jo ensisilmäyksellä ihastuin ponitamma Maxieen.
 Kun hoidokit jaettiin toivoin kovasti Maxieta, mutta saatiin kuitenkin kaverini kanssa yhteiseksi Vissy-niminen (kirjoitetaankohan se noin) heppa.
 Aarteenetsintää, kuutamoratsastusta, uittamista, iltaohjelmia ja uusia ystäviä. Ratsastelin kuitenkin useimmiten Maxiella, mutta menin myös ainakin Essulla, Geishalla ja Hjördiksellä.

minä ja Maxie

inkkarimaalaukset, laatu on kaveri

Seuraavaa kesää varten olin jo päättänyt: Riilahti. En muuaalle enää halunnut mennä. Tällä kertaa intiaani-vauhtileiri, vaihtui leiri numero ykköseksi. Innoissani majoituttiin heti kesäloman ensimmäisenä viikkona puutarhurinmökkiin, jossa nukkui yhdessä minun kanssani tulleiden kahden kaverini lisäksi 3 tyttöä, joista osasta tulisi tietämättäni se meidän Riilahtiposse.

 Hoitoponin virkaa tänä vuonna toimitti Mocca niminen, itsepäisemmän puoleinen poni. En kuitenkaan ratsastanut Mocalla kertaakaan. Sitäkin enemmän menin juuri tulleilla issikoilla. Sain kunnian olla ensimmäinen kesä leiriläinen joka ratsasti hullunhauskalla Vegalla. Se sitten sulatti sydämmeni ja ratsastelinkin sillä melkein joka päivä. Maxiella en mennyt kertaakaan... Uitin Nikkeä, yömaastoilin Vegalla ja grilli-ilta sujui haikeasti uusien ystävien kanssa. Ensi vuodeksi sovittiin tulla yhteiselle leirille parhaiden kanssa.

Vega

Mocca

Paras uittokuva ikinä

Tallimatka

Majoitus

Kesä 2012. Tulihan sekin vihdoin, pitkän odottelun jälkeen. 5. leiri, esteleiri. Parhaalla porukalla. Tähän asti paras leiri ikinä. Sain hoitoponiksi parhaista parhaan Maxien, jolla ratsastelinkin melkein kaikki tunnit. Se poni vaan on niin paras, harmi että sillä alkaa olla jo ikääkin.

  Asuttiin renkituvassa, ja oltiin siis ensimmäistä kertaa kummitusleirillä. Sana kummitusleiri saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta kyllä siellä kaikki oli ihan pissathousuissa ja vainoharhaisia kuin viimeistä päivää. Uitin Papia, ja menin leirin viimeisen tunnin (olisi ollut leirikisat) Seralla, jolla en yhtään osannut ratsastaa joten en halunnut edes startata kisoissa. Mutta mitä pienistä, leiri oli ollut mahtava.

Maxie

Papi

Viime kesä. Ihana viikko Riilahdessa. Uittoa, koulua, esteitä, kuutamoratsastusta, maastoesteitä, peltorallia... Maxie hoitoponina, kummittelua, hyvää ruokaa, parhaita ihmisiä. Menin taas paljon Maxiella, uitin Zabaa, uskaltauduin istumaan muurahaispesässä :''D otettiin revanssi Seran kanssa, joka meni ihan hyvin, olin tyytyväinen leirikisojen rataan jajaja... lista sen kuin jatkuisi. Parhautta.

Zaba

Maxie

Revanssi Seralla (ei se niin kauhee ollutkaan)

Eli jos leiripaikkaa ei ole vielä löytynyt suosittelen lämpimästi Riilahtea. Loppuun vielä kooste vuoden 2012 leiristä.