Ei taaskaan menny niinkuin Strömsössä

Vihdoinkin pääsen tänne päivittelemään vähän heppakuulumisia. Viikot vaan on vieriny niin hurjan nopeasti ja huomenna onkin jo joulukuu! Kaikkea jännää on tapahtunut, mutta tässä postauksessa ajattelin kertoa viime viikonlopusta.

  Tasan viikko sitten, suurinpiirtein tähän aikaan päivästä nousin mun uljaan kisaratsun selkään, jonka olin vaivalla letittänyt ja puunannut Syrenbackassa järjestettävien koulukisojen takia. Kisaheppana toimi siis tallin uusin tulokas, ruuna nimeltä Fillari. Herra oli saapunut Syrenbackaan alkuviikosta ja torstaina pääsin kokeilemaan tätä kivaa kaveria ja sillä sitten päätin osallistua c-merkin koulurataan. Radalta päästyäni mietin kuitenkin vakavasti lajin lopettamista...

 Kävelin pitkät alkukäynnit ensilumen peittämällä kentällä, ja kun päästiin maneesiin verkkaamaan päätin keskittyä eteenpäin menemiseen, sillä Fillari tuppautui helposti jäämään tosi laiskaksi. Suurimmaksi haasteeksi jäi kuitenkin pelottavaakin pelottavampi oviaukon pääty, jossa Fillari ilmeisesti näki pieniä vihreitä miehiä. Omien taitojeni vajaus tuli niin selvästi näkyville kun heppa ei millään suostunut kulkemaan siitä ohi, ei sitten millään. Ehkä kerran me siitä päästiin suhteellisen nätisti ohi, mutta muuten koko hommasta ei tullut mitään.

  

  Radalle päästessämme Fillari hyyty täysin ja kulki pohkeen takana. Tuntui että joudun käskemään eteenpäin joka ikisellä askeleella. Alkutervehdys ja suosiolla käännyin pari metriä ennen päätyä. Askeleenpidennys oli aivan mitätön, mutta käyntisiirtyminen ihan okei. Laukat pääty-ympyröillä meni ihan päin metsää sillä ne tulivat sinne oviaukon päätyyn. Ja muutenkin herra oli sen verran tahmea. Halkaisijalla oleva pysähdys oli ihan kohtalainen ja lopputervehdyksestä saatiin jopa 7. 

  Mutta taas kerran lähdin pettymystä nieleskellen ulos radalta.

 Ehkä mä en oo syntynyt kilpailemaan ratsastuksessa. Vaikka tykkäänkin siitä kovasti. Tulosten julkaisun jälkeen en tiennyt pitäisikö nauraa vaiko itkeä. En tänne koko maailman nähtäväksi viitsi mun prosentteja ja pisteitä laittaa, mutta sanotaanko että päästiin juuri ja juuri läpi. Kiitos kuvaajalle joka jaksoi taltioda pätkiä mun radalta ja vaikka tämä ratsastus ei ole niin kaunista katsottavaa niin päätin kuitenkin jakaa tännekkin vähän niitä onnistuneempia pätkiä. Yritän kertoa täällä blogissani niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä ratsastuksen parissa, mutta en usko että hirveän moni haluasi lisätä videoita missä oma ratsastus ei suju laisinkaan, joten sen takia videossa esiintyy vain "hyviä" osia radalta. 

 Mutta aina tällaisten pohjanoteerauksien jälkeen mikä tahansa muu tuntuu niin paljon paremmalta. Ja tämän viikon ratsastelut on tosiaankin mennyt tosi hyvin! Torstaina treenailtiin koulua ilman jalustimia ja sain mennä ihanalla Lissu-ponilla. Sekä tänään Centtikin toimi paremmin kuin yleensä. 

Maallista mammonaa | uusia kokeiluja

 Tämä blogi toimii enemmänkin kanavana elämääni hevosiin liittyen, eikä pääkirjoitusaiheen ole koskaan ollut tarkoitus olla kauheasti vaatteisiin ja kosmetiikkaan liittyvää, mutta nyt sekin päivä on koittanut että sisäinen materialistini on päässyt valloilleen. Tuntuu oudolta selittää jostain iho ja hiustuotteista sun muista kun niissä ei ole mitään hevosiin liittyvää. Mutta sain innostuksen puuskan ja halusin tökkiä tätä blogia hereille joten tällainen postaus nyt valitettavasti on lopputulos. Kun hevostarinoita on kertynyt vaikka kuinka, mutta kuvia ei ole niin en jaksaisi ruveta kirjoittamaan pitkiä kuvattomia romaaneja niistä. Ehkä myöhemmin.

  Viime ajoilta on kerääntynyt kaikennäköisiä ihanan näköisiä puteleita ja purnukoita jotka haluan esitellä täällä. Nämä kaikki ovat aika uusia joten kaikista en osaa vielä sanoa kunnon mielipidettä. Mutta jos haluat lukea heppajuttuja, niin nyt on viimeinen tilaisuus vaihtaa sivua.

 1. Cliniquen kasvovesi on tuliainen äidiltäni kun hän oli matkoilla. Pullo on ihanan näköinen ja tuote on varmaankin tosi laadukasta, mutta se ei ole päässyt vielä käyttöön. Olen nyt ihoni parantumisen jälkeen käyttänyt mahdollisimman vähän erilaisia tuotteita mun naamaan jotta se ei ärsyyntyisi, sen kosteustasapaino ei järkkyisi tai ettei mitään muutakaan "muutosta" tapahtuisi. Mutta kohtahan sitä voisi kokeillakkin. Vaikka ei mulla koskaan mitään suuria positiivisia kokemuksia kasvovesistä ole tullut..

2. Calvin Klein Eternity- hajuvesi on mun uusi rakkaus. Sain tämän lahjaksi mutta olen säästellyt sitä siihen asti että käyttäisin vanhan hajuveteni loppuun, muuten käyttäisin vain tuota ja se vanha jäisi kaapin perukoille vaikka sekin tuoksuu älyttömän hyvälle. Ja nyt vihdoinkin on aika ottaa tämä esille. Tuon tuoksu on varmaan yksi parhaista mitä on olemassa.

3. Nivea Waterlily&Oil- suihkugeeli. Ihana, ihanampi, ihanin. Tämä suihkusaippua antaa arkeen juuri sitä pientä luksusta mitä kaipaan. Tuon tuoksu on aika mieto, mutta silti hyvä ja siinä on jonkinlaisia "rakeita" jotka kuorivat ihoa hellästi. Ja kun tuo on ihan markettituote sen hintakaan ei ole päätä huimaava.

4. Schwartzkopf Gliss hair repair- hius-seerumi on aikamoinen heräteostos. En yleensä käytä mitään shampoota ja hoitoainetta kummempaa hiustuotetta, mutta mun hiukset oli kesän jälkeen sen verran huonossa kunnossa että päätin kokeilla jotain öljyä sisältävää tuotetta. Tämä sattui nyt melkein ensimmäiseksi joka tuli vastaan. En oikein osaa sanoa auttaako tämä todella, sillä laitan sitä vain silloin tällöin. 

5. Lumene CC-concealer- peiteväri, on ollut mulla käytössä nyt jo jonkin aikaa. Ja se on toimittanut virkaansa yllättävän hyvin. Peittää sävyeroja ja ihon pieniä virheitä. Suosittelen.

Mitä piditte tällaisesta kaikkea muuta kuin hevosaiheisesta postauksesta? Haluiskohan joku että tekisin lisää tämän tyyppisiä? Koska vaikka käyn tallilla toistaiseksi 3-4krt/viikko en saa ikinä kuvia joita voisin jakaa tänne...

Mitä mulle kuuluu?

  En halua hyllyttää tätä blogia, sillä jos pidän tauon tämä blogi vaipuu sellaiseen talvihorrokkseen että se ei sieltä enää nouse. Joten postailen tänne silloin tällöin kun siltä tuntuu, mutta elämäni on nyt toistaiseksi aika kiireistä ja tapahtuu kaikenlaista koko ajan ja joudun priorisoimaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ja valitettavasti blogi ei sijaitse niillä korkeimilla sijoilla. 

  

  Lukio, kaverit, harrastukset ja kaikki muu vievät aikaa. Sille ei vain voi mitään. Arkipäivisin lähden seitsemän jälkeen, tulen kotiin useimmiten aikaisintaan viiden jälkeen ja mitä sen jälkeen enää jaksa tehdä? Sen voin sanoa että syysmasennusta mulla ei tänä vuonna ole (ainakaan vielä) mutta iltaisin menen usein nukkumaan ihan rättiväsyneenä. Pitkät päivät tekevät myös sen että ratsastus on enemmänkin pelkkä henkireikä, jota en ehdi harrastaa tarpeeksi. Talleilen toistaiseksi 2-3krt/viikossa, ja usein on tuntunut että koko laji ei inspiroi sitten yhtään. Mutta tämä on toivottavasti vain tällainen kausi ja kohta sitä inspsistä löytyy vaikka muille jakaa. Olen päässyt muuten jo kokeilemaan Centtiä pariin otteeseen selästä. Oikein symppis kaveri!

  Edessä häämöttää myös tuleva koe viikko. Sellainen jota olen kauhistellut jo jonkin aikaa: seitsemän koetta seitsemässä päivässä. Onneksi siinä on viikonloppu välissä. Pitäisi jo ruveta lukemaan mutta olen maailman parhain keksimään tekosyitä miksi ei tarvitsisi aloittaa. Mutta suklaan, teen ja mandariinien voimalla ajattelin pärjätä.

 Ja sitten kun tämä jakso on ohi ja kokeet kirjoitettu mua odottaa ihana juttu, siitä sitten myöhemmin...