Elämäni hevoset

Sain Carkilta facebookissa kiertäneen haasteen elämäni hevosista. Päätin että en tee haastetta siellä vaan siirrän sen mieluummin blogiin. Tarkoituksena on siis kirjoittaa viidestä elämäni hevosesta viisi päivää putkeen. Joten nyt saatte pienen tiivistelmän minulle tärkeistä hevosista. Elämänihän ei ole ollut kuin reilut 17 vuotta joten nämä kaikki hevoset tulevat aika lyhyeltä ajanjaksolta.

Haasteeseen kuuluu myös haastaa mukaan lisää porukkaa, mutta laiskana haastan vain kaikki jotka haluavat tehdä tämän.

1/5 Sampo

 Ensimmäisenä Sampo. Virralliselta nimeltään Flaming Surprise, ensimmäinen poni joka valloitti sydämeni. Tässä mustassa shettlanninponissa oli vain sitä jotain. En ehtinyt hoitaa Sampoa virallisesti edes kahta vuotta, mutta  ponista kerkesi tulla tosi tosi tärkeä. Sampo opetti mulle sanoinkuvaamattoman paljon, tämä itsepäinen kaveri ei antanut mitään ilmaiseksi. Tunneilla se ei liikkunut, taluttaessa löysin meidät aivan liian usein yksityistallin kauralaareilta, karsinastaankin poni lähti omille teilleen ellei pysynyt valppaana. Sampon kanssa kerkesin kuitenkin puuhailemaan kaikenlaista, vaikka jossain vaiheessa kasvoin ponille liian pitkäksi. Syksyllä 2012 Sampo pääsi hyvin ansaitulle eläkkeelle ratsastuskouluponin uransa jälkeen.

2/5 Nasse

 Nasse, virallisemmin Perkunas, oli mun hoitoponi vuosien 2012-2014 välillä. Nassekin opetti mulle älyttömästi, ehkä eniten ratsastuksellisesti. Parina kautena en edes tarvinnut katsoa tuntilistasta päivän ratsua sillä tiesin että se oli Nasse. Alussa meidän meno ei ollut kaunista, ei edes siedettävää. Poni vei mua ympäri kenttää ja monen monta kertaa jouduin pinnistelemään kyyneleitä vastaan. Kuitenkin sinnikkään harjoittelun jälkeen koin jonkin valaistuksen ja tajusin miten ponia ratsastetaan. Nykyään tämä lehmänkirjava risteytysponi on monien lemppariratsu. Nasse asustelee vielä Viikissä ja näen sitä aina tallilla ollessa.

3/5 Lucky

Ihana puoliveri ruuna, Larioni's Lucky Boy, oli vuokrikseni parin vuoden ajan. Luckylta opin erittäin paljon hevosen hoidosta, itsenäisesti ratsastamisesta ja ylipäätään hevosella ratsastamisesta. Enimmäkseenhän olin siihen mennessä mennyt vain poneilla. Joten mukautuminen hevosen isompiin askeliin ei sujunut ihan päivässä joten kesti monen monta kuukautta ennen kuin opin vaatimaan Luckylta yhtään mitään. Lucky oli oikea opetusmestari ja ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta jos teki oikein heppa palkitsi. Luckyn kanssa menin ekoja heB-ratoja, kisasin parit kisat niin este- kuin koulupuolella. Syksyllä 2014 Lucky muutti uudelle omistajalleen joten vuokrasopimus loppui, mutta näen Luckya kuitenkin vielä aina tallilla ollessani.

4/5 Centti

Centti on hieno, kimo, ruuna jonka kanssa olen puuhaillut jo yli puoli vuotta! Nykysin käyn omistajan pyynnöstä auttelemassa Centin kanssa aina silloin tällöin, ennen Fian tuloa vähän useammin kuin nyt. Centti on varmaankin mukavin ratsastamani hevonen, tosi herkkä, omaa upeat askeleet ja sen selkään on aina yhtä hulppeaa nousta! Centin kanssa toimiessa pitää aina olla pilkettä silmäkulmassa ja älyttömästi kärsivällisyyttä, mun lyhyitä hermoja herra koetellut aika usein. Mutta ihan super ihana hevonen ja harmittaa kun vuorokauden tunnit eivät riitä käydä hoitamassa Centtiä enemmän...

5/5 Fia

Fia muutti Virosta Suomeen tammikuun lopussa. Siitä lähtien se on toimittanut vuokraponin virkaa mulle. Fia sulatti mun sydämen heti alusta asti. Tämä symppis, 6-vuotias, eestinhevostamma on oikea monitoimiponi ja omaa kultaisen sydämen. Toistaiseksi ollaan menty suurimmaksi osaksi koulua ja maastoiltu. Myös parit estetreenit ovat jo takana, sekä kourallinen ilman satulaa tasapainottelua. Fian kanssa saan puuhastella aika monipuolisesti ja saa nähdä mihin meidän tarina johtaa.

Photoshoot a la Carkki

 Housut & paita H&M/ Takki Bershka/ Kengät Vans/ Lasit Glitter

Näistäkin kuvista on aikaa melkein kuukausi, mutta mikä estää mua jakamasta niitä tänne blogin puolelle? Juuri niin, ei mikään! :D 

Kaikki kuvat (c) Carkki

Ekat kisat ja ekat pomput

Blogi on taas ollut jälleen kerran aika hiljaa, mutta en jaksa enää pahoitella asiaa: päivittelen tänne silloin kun huvittaa, sillä turhaakin turhempaa olisi jos sutaisisin huonoja postauksia mielyttääkseni jotakin muuta. Loppujen lopuksi tämähän on minun blogini ja kirjoitan tätä ensisijaisesti itseäni varten.
 Mutta kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua, niin kivoja kuin vähemmänkin kivoja asioita. En tiedä mistä edes aloittaa. Fian kanssa ollaan tehty kaikennäköistä.

  Pääsiäisenä oltiin Fian kanssa meidän ensimmäisissä koulukisoissa, Eriksnäsissä. Itse kisasuoritus meni ihan penkin alle, mutta se oli kyllä ihan minun omaa syytäni. Fialle tämä oli eka kisamatka Suomessa ja pouni käyttäyty tosi hienosti koko ajan. Lastaus ja kaikki muu sujui täysin ongelmitta. Radalle päästyä Fia oli rauhallinen kuin viilipytty, mutta mun oma kisajännitys sai musta vallan. Joten mun ratsastus ei ollut lainkaan hyvää: jännittynyttä ja huolimatonta. Kaiken kukkuraksi unohdin vielä radankin. Eli mun psyykke on se mitä tässä pitää vielä työstää. Mentiin siis heB K.N. Special ja prosentit, kaikkine mokineen, eivät yltäneet edes viiteenkymmeneenkuuteen. Mutta tuosta sitten vain ylöspäin... Mutta harmittihan sitä, jos itse olisin keskittynyt olisi mennyt niin paljon paremmin.

 Koulutunnit meillä on mennyt vaihtelevasti: välillä hyvin, välillä huonosti. Mutta useimmiten kuitenkin ihan keskinkertaisesti. Olen kovasti yrittänyt korjata mun epätasaista kättä ja saada Fian rehellisesti vasemman pohkeen ympäri. Käsiongelma tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta varsinkin käsien kantaminen on parantunut hitusen... Mutta yksi positiivinen asia on ainakin se että Fian laukka on parantunut hurjasti alkuaikoihin verrattuna ja nykyään se on paljon paremmin säädettävissä ja muutenkin paljon parempaa.

7.4.15 

Viime tiistaina päästiin Fian kanssa ekaa kertaa hyppäämään "kunnolla". Ennen tuota estetuntia oltiin kokeiltu hypätä pari kertaa yksittäisenä jotain ihan pientä. Olin ihan innoissani ennen tuntia ja oikeastaan koko tunninkin olin pelkkää hymyä. Eihän meillä mitenkään ihan huipusti sujunut, mutta hauskaa oli! Hypättiin monia pikku ratoja ristikoilla ja Fia oli varmaan yhtä innoissaan kuin minä. Kun löydettiin jonkun sortin rytmi, melkein kaikista hypyistä tuli ihan hyviä. Välillä, varsinkin pitemmillä suorilla, mentiin vähän liian kovaa, mutta Fia kuunteli pidätteitä kumminkin varsin hyvin. Poni teki aika ilmavia hyppyjä ja välillä lähdettiin vähän huonosta kohtaa, mutta tunti meni yleisesti katsottuna oikein hyvin joten en voinut olla muuta kuin iloinen!
 

14.3.15

  Lisäksi ollaan nyt valon ja sulan tultua maastoiltu Fian kanssa aika tavalla. Mä niin tykkään olla maastossa. Se on varmaan yksi rentouttavimmista asioista mitä on olemassa. Muutenkin on ollut kivaa kun on päässyt kentälle ratsastamaan sillä tuntuu että oma ratsastukseni paranee ulkona ollessa huomattavasti. Ja lopuksi haluan vielä kiittää ihanaa Idaa joka on tiistai-iltaisin jaksanut seistä kamera kädessä!