En oikein tiedä mistä aloittaisin. Viime kerrasta on sen verran aikaa. Enää viikko koulua, jonka aikana pitäisi saada aikaiseksi vielä vaikka mitä. Onneksi kesä koputtaa jo ovella sillä muuten en kyllä millään jaksaisi tätä epäonnisten sattumusten sarjaa.
Toukokuun alussa Fia joutui olemaan pari viikkoa vähän kevyemmällä, sinnikkään mutta onneksi ei kovin vakavan yskän takia. Sinä aikana ehdimme tehdä paljon rentoja maastolenkkejä ja muuta mukavaa. Harmi kun meiltä jäi tuon takia kisat ja parit estetunnit välistä, mutta tärkeintä on että Fia on nyt kunnossa. Toisin voi sanoa minusta.
Kun Fian liikustusta voitiin taas ruveta palauttelemaan normaaliin tuntui kuin inspiraatio olisi hävinnyt tuulen mukana, en tiedä mikä mua vaivasi. Tunnit eivät sujuneet ja motivaatio laski epäonnistuneiden ratsastuskertojen mukana. Yhtenä päivänä löysin jopa itseni maistelemasta kentän hiekkaa, vaikka en ollut pudonnut hevosen selästä yli vuoteen.
Viikko sitten löysin kuitenkin valonpilkahduksen: ratsastelin itsekseni maneesissa ja Fia oli hyvä, parempi kuin hyvä. Se sai mut tajuamaan että tästähän tässä on kyse ja hymyissä suin odotin tiistain koulutuntia. Se koulutunti sujui meidän viimeaikaiseen menoon verrattuna loistavasti.
Ja se olikin sitten mun osalta viimeinen kerta hevosen selässä kuuteen viikkoon...
Eikö tämä surkeiden sattumusten sarja lopu milloinkaan? Juuri kun kauan kadonneena ollut inspiraatio löytyi ja edessä häämötti toiveikas tulevaisuus. Niin tietenkin, juuri silloin mä päättää mennä rikkomaan itseni. Odotan kauhulla tulevaa kuuden viikon urheilukieltoa, mitä ihmettä mä teen kaikella ajalla? Mitä ihmettä mä teen kun en saa ratsastaa tai tehdä mitään muutakaan? Joku korkeampi taho ei ilmeisesti haluakkaan mun onnistuvan missään, sillä aina jokin tulee lyttämään mut kun vihdoinkin suunta näyttäisi ylöspäin. Vaikka turha mun tässä on valittaa, sillä maailmassa on pahempiakin ongelmia.
Jotta tämä epäonnentäyteinen postaus ei olisi ihan liian synkkä niin väirtän sitä parilla koosteella jotka ovat kylläkin kuvattu kai molemmat jo huhtikuussa. Sen haluan sanoa että esteillä me tarvitaan vielä paaaaljon treeniä (jota nyt ei kumminkaan saada...) ja nuo ovat juuri kahdelta ekalta hyppykerralta.
