Yksi turha postaus lisää

  Hirveä hinku kirjoittaa mutta kirjoittamisen aihetta ei oikein juuri nyt löydy. Mukavan viikonlopun jälkeen on ihan mukava palata mukavaan kouluun mukavien ihmisten seuraan. Olen ruvennut viihtymään lukiossa ihan hyvin, vaikka kaikki pänttääminen (jota ei tosiaankaan ole paljon tässä jaksossa) saa mut tekemään kuolemaa joka ilta kun päivän päätteeksi pääsen kotiin. Mua ahdistaa vähän se ajatus kun seuraavat jaksot ovat monta kertaa rankempia kuin mitä nyt.

  Lucky on viime viikkoina ollut aika vaihteleva, pienen takapakin jälkeen meistä on kuoriutunut aika yhteistyökykyinen kouluratsukko ja varsinkin viime keskiviikkona Lucky kulki paremmin kuin varmaan koskaan ennen. Jouduin menemään maneesissa koska kenttä oli kuin valtameri ja olin heti vähän pettynyt: Tuntuu aina että maneesissa meillä menee surkeasti ja mun oma ratsastus muuttuu ihan valtavan huonoksi. Mutta heti alkuverkoista lähtien Lucky oli hyvin mukana ja kuunteli. En voinut olla muuta kuin yhtä hymyä vaikka olinkin kotona vasta kymmenen jälkeen ja sain seuraavana päivänä kärsiä väsyneenä koulussa.

 Elämä varsinkin hevosten suhteen on aika sekaisin, muutoksia tapahtuu ja lopulta tuntuu että jään miten sitten teenkään tyhjin käsin. Ihan yksi ilman mitään.

Paras<3

Ilmoitusasiaa

Blogin ulkoasu on juuri tällä hetkellä remontissa, enkä tiedä milloin ehdin saada sen valmiiksi. Pahoittelen jos tota tekstiä on vaikea lukea noin kirjavasta taustasta, mutta yritän tapella bloggerin kanssa heti kun ehdin ja jaksan. 

Viime päivät ovat olleet aika normaaleja, kirjoittelen lisää myöhemmin. Mutta nyt pitää lähteä kouluun joten heippa!

ikävä...

Taggad till tusen!

 Voisin tännekkin nyt rustata vähän viime aikojen kuulumisia. Koulut ovat alkaneet ja palailu arkeen on ollut vaihtelevan kivuliasta. Mut nakattiin periaatteessa keskelle tuntemattomia ihmisiä. Kaikkia lukiokirjojakaan en vielä tämän ensimmäisen viikon aikana  saanut hankittua. Siis kuten jotkut tietää, jotkut arvaa ja jotkut kuulevat vasta nyt aloitin siis lukion ensimmäisellä nyt viime tiistaina kun useimmat ruotsinkieliset koulut alkoivat. Eli käyn suomenruotsalaista lukiota Helsingissä.

 Olen aina ollut se tyyppi joka pääsee läpi hyvillä arvosanoilla tekemättä lähes yhtään koulutöitä sen eteen. Toisinaan (varsinkin yläasteella) siitä on hurjasti hyötyä, mutta saa nähdä jos samaa kaavaa pystyy jatkamaan lukiossa...Onneksi vielä ei ole tullut yhtään läksyjä ja muutenkin tunnit menevät usein nimilistojen läpikahlaamiseen ja kurssien esittelyyn.
 Kouluun paluu on tehty mulle aika kevyeksi, sillä tässä ekassa jaksossa mulla on monta super lyhyttä päivää. Tämä tulee toki kostautumaan sitten seuraavissa jaksoissa jolloin joudun lähes asumaan koulussa...

  Asiaahan ei auta se että mun koulumatka julkisilla kestää reilun tunnin, suuntaansa, joten saa nähdä miten kauan jaksan tätä. Tosiaankin olen nyt ollut 4 päivää koulussa ja olen jo nyt ihan poikki... Kotiin tullessa syön kasallisen ruokaa ja painun nukkumaan lähes samantien. Ja tämä on se mun helpoin jakso. Mutta saa nähdä mitä lukioelämä tuo tullessaan, sillä nyt on tullut läpikahlattua vain ensimmäinen viikko.

 Onneksi tänään on se kauan odotettu ilta, Weekend Festival! 

Lopuksi vähän kuvia lauantailta, kun menin Luckylla. Hevosblogi kun tämä nyt kumminkin on. Kiitos Carkki kun jaksoit pyöriä kameran kanssa!

Viimeiset kesälomapäivät

Vaikka en Viikissä enää ratsastakkaan jatkan silti Luckyn kanssa. Viime torstaina sain pitkästä aikaa kuvaajan tallille joten saan lisättyä tännekkin pari kuvaa meidän puuhailuista. Torstaina pidettiinkin aika rento päivä ja maastoiltiin paljon. Pyörittiin maneesissakin hetki, mutta mentiin vain rennosti eteen alas. Lucky oli ihan okei, mutta ei mitenkään superhyvä.

Oho, tästäpä tuli lyhyt postaus, mutta en keksinyt enempää kirjoitettavaa joten antaa olla. Kuulumisiin!

Sekalainen seurakunta kuulumisia

  Enää vajaa viikko jäljellä. Minne nämä päivät ovat kadonneet. Kohta pitäisi jo istua jälleen koulun penkillä, toki tällä kertaa ihan uudessa koulussa, uusien ihmisten seassa... Lukiokirjat pitäisi saada hankittua ja unirytmi pitäisi palauttaa normaaliin. Kuten jotkut jo ehkä tietää mun koulumatka pitenee huomattavasti joten myöhäisistä aamuista saan luultavasti vain haaveilla.

 Tuntuu välillä että elän kesästä kesään ja nyt jo rupean miettimään ensi kesää kun tämä on loppumassa. Tästä kesästä ei ehkä tullut ihan sellainen kuin ajattelin, mutta ei tässä moitittavaakaan ole. Kesätöitä, rannalla loikoilua, kavereiden kanssa ulkona olemista, tallilla oloa, Pohjanmaalla vierailua, itä-Suomessa reissailua, Tallinnan päiväristeily ja laavussa nukkumista ovat olleet pari asiaa mitä kesääni mahtui. Tuon lisäksi olen ehtinyt tehdä vaikka mitä muuta, mutta silti tuntui että jotain puuttuu. En tiedä mitä.
  Mutta uusi koulu ja uudet kujeet tekevät arkeen palaamisen kyllä ihan siedettäväksi, mutta mieliala laskee jo nyt kun ajattelen suomen kylmää ja pimeää aikaa joka on kohta edessä. Mutta ennen kuin syysmasennus iskee aion ottaa loppukesästä kaiken irti.

  Nämä viimeiset päivät vapautta tulevat kulumaan tallilla, rannalla ja muuten vaan rentoutuen. Ehkä sitten syksyn pimeinä iltoina kirjoittaisin paremman postauksen minun kesästäni, sillä nyt lähden täältä hämärästä sisätilasta ulos aurinkoon.
 Pitäisi varmaan myös jaksaa selvittää mihin aikaan ja missä minun pitää olla ensi tiistaina kun paluu arkeen koittaa...

  Viime postauksessa nämä uudet ihanuudet saivat jo ensiesiintymisensä, mutta jos joku ei siis huomannut niin tuhlasin pienen osan palkastani uusiin ratsastushousuihin. Minun budjetilla (olen nykyään äärettömän pihi) ostetut housut ovat siis Hööksistä ihan crw:n tavalliset tummansiniset ja kokopaikkaiset. Hintaa oli reilu 80e. Pari kertaa nämä ovat jo olleet hommissa ja toistaiseksi en ole ollut mitään muuta kuin erittäin tyytyväinen!

Loppu on uuden alku

 "Tähän on hyvä lopettaa" oli vahva ajatus päässäni sunnuntaina kotiin ajaessa. Niinkuin sanonta (ja otsikko) sanoo on loppu uuden alku. Syksyn kuviot ovat vielä sekalainen palapeli jota yritän rakentaa. Mutta kuten otsikossa lukee niin jätin Viikin tunnit nyt taakseni ja käännän uuden sivun elämääni. Haikeaahan se on kun tuolla on niin monta vuotta tultu käytyä, mutta ainahan voin käydää Nassea ja muita poneja moikkaamassa.

Mutta nyt tämän tarinan alkuun: Sunnuntaina pääsin lähtemään Viikkiin vasta liian myöhään jonka tajusin tallille tullessani. Pienessä kirjeessä kuurasin tämän päivän rataharjoitus ratsuni kaiken maailman likatahroista. Monet olivat letittäneet ponit hienoiksi, mutta mun aika ei riittänyt kuin tuon huovan vaihtamiseen. En kuitenkaan myöhästynyt. 

  Oli tosi kiva päästä Nassen selkään reilun kuukauden tauon jälkeen. Ensin oli siis luvassa kouluratsastusta heC:n ratana. Nasse oli heti verryttelyn aikana paremman tuntuinen kuin koskaan. Radalle päästessä hyvä putki jatkui ja vaikka kaikki ei mennyt ihan nappiin lähdin viemään ratsuani takaisin talliin tyytyväisempänä kuin koskaan.

 Tulosten julkistamisessa yllätyin, Nasse ja mä tultiin ensimmäisiksi! Prosentteina saatiin 63,89% ja pisteet olivat enimmäkseen kuutosia mutta mukaan oli eksynyt pari viitosta ja jopa yksi kasi. Iltapäivällä lähdin varustamaan Nassen uudestaan esteitä varten.

Verkkahyppyjen aikana olin ihan hukassa. Nasse oli ihan super ja tempo pysyi hyvänä. Ongelmana oli vain minä. Tein liikaa enkä antanut ponille tilaa ennen hyppyjä. Eli yksikään ponnistuspaikka ei onnistunut. Tiedostin ongelman melkein heti, mutta en silti saanut tehtyä sille mitään ennen rataa. Rata oli aika lyhyt 40-50cm esteillä ja ihan vaan clear round. Rata meni meidän osalta puhtaasti (johon olen tyytyväinen) , mutta oma ratsastukseni ei ollut sitä parasta. Askeleet eivät sopineet lähes yhtään. Mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Viimeinen loikka joka taltioitui kuvallekkin nauratti aika tavalla. Hyppyyn lähdettiin ihan hyvin mutta Nasu luuli tota estettä vähän korkeammaksi kuin mitä se oli...

  Iloisena lähdin kuitenkin kotia kohti.  Tätä parempaan kohtaan en voi lopettaa. 

Parhain!