Tarkoituksena oli pitää pieni tauko ja miettiä mihin suuntaan lähtisi seuraavaksi; millä tavalla haluaisin harrastaa? Onko tämä ollenkaan minun lajini? "Vapaavalintainen" taukoni kesti lähemmäs kuukauden. Olin ajatellut jo että kohtapuolin olisi kivaa päästä takaisin satulaan. Mutta mitä sille voi kun epäonnen lintu olen...
Pieni moka jonka seuraukset tulevat vetämään minut pois pelistä melkein koko kevään. Elämäni ensimmäinen leikkaus ja ensimmäiset kepeillä kävelyt. Onneksi kyseessä oli pelkkä nilkka, jonka tunnollisen kuntoutuksen avulla pitäisi palata täysin normaaliksi. Nyt on kulunut reilut kolme viikkoa leikkauksestani ja sain viimein kepit pois, mutta rumaakin rumempi jalkatuki tulee olemaan kaverini vielä yhtä kauan. Pahimmassa tapauksessa en pääse ratsastamaan, enkä tekemään muitakaan nilkkaa rasittavia asioita vielä kahteen kuukauteen!
Tämä alkuvuosi meneekin siis tällä tavoin. Ratsastustaukoni tuleekin jatkumaan mutta nyt se ei enää ole vapaaehtoista. Olo on valehtelematta kyllä aika surkea, mutta aina olisi voinut sattua pahemminkin. Ja tämän lähes kuukauden kestäneen jalkapuolena olemisen aikana olen oppinut nauttimaan enemmän pienistä asioista ja huomannut että vaikka motivaatio ratsastukseen hävisi viime loppuvuotena tyystin, sen voi saada takaisin.
viime vuoden keväältä
