Yksi hyvä, toinen ei niinkään

Oho taas on viikko mennyt ja ei mulla ole muuta kerrottavaa kuin viime viikkoiset tunnit. Mulla ja monella muulla lukiolaisella alkoi koeviikko joka mun osalta on laittoman rento. Joten ehkä sitä ehtisi pistäytyä tallilla vähän useammin tässä lähiaikoina. 

20.1.2015 Ti

 Sain ratsuksi Nasun pitkästä aikaa. Alkutunti ei mennyt niinkään kuin elokuvissa ja oma ratsastukseni ei ollut sitä parhainta. Mutta heti kun osasin rentoutua ja olla tekemättä liikaa asiat napsahti kohdalleen ja Nasse oli parempi kuin yleensä. Tehtiin kivaa tehtävää jossa tehtiin lähelle pituushalkaisijaa voltteja, ensin ravissa myöhemmin laukassa. Nasse kuunteli tosi hyvin, mutta jätin sen vähän oman onnensa nojaan laukkavolteilla joten ne eivät olleet niin onnistuneita kuin jos olisin keskittynyt paremmin. Tuo maneesin pohja ja Nassen korvat taitavat kiinnostaa mua aika paljon sillä ainakin kuvien perusteella mun on mahdotonta saada silmiäni irti niistä... Siinä jotain treenattavaa.

22.1.2015 To

 Tänään listassa luki aivan uusi ponituttavuus nimeltä Marketta. Laittelin ponin rauhassa kuntoon ja hyppäsin selkään positiivisin mielin välittämättä ikävän kylmästä ilmasta. Alkutunnista Marketta oli kivasti kuulolla, tehtiin kolmikaarista joka ei sujunut sen hassummin. Työskenneltiin ympyröillä hetken aikaa laukannostojen kera joidenka jälkeen kummalisesti lopetin ratsastamisen. Kaikki lässähti jotenkin kasaan enkä jaksanut yrittää enää, poni oli kiinni vasemmalla puolella, taipui huonosti ja kipitti ärsyttävästi. En tiedä mitä tein mutta häpesin suoraan sanottuna mun ratsastusta ja vieläkin enemmän mun asennetta. Tehtiin vielä avoja pitkille sivuille ja välillä tuli ihan kelpo askelia, mutta en jaksanut vaatia ponilta paljoakaan. Mikä mua vaivaa?

2 x Ramona!

 Kaksi torstaita putkeen olen saanut mennä tällä hurmaavalla rouvalla. Ponijako tuntui pari viikkoa sitten niin oudolta sillä tämä hevonen on toimittanut mun ratsun virkaa viimeksi yli kaksi, lähes kolme, vuotta sitten kun ponit olivat juuri muuttaneet Viikkiin. Ekana torstaina kun Ramonalla menin  pystyin näkemään, ja tuntemaan, mun oman kehittymisen tulokset. 

8.1.

Tunnin aiheena oli kolmikaarinen. Meillä oli uusi opettaja joka antoi mulle hyviä neuvoja miten Ramona, alias Pötikkä, toimii. Ramonahan on, kuten monet jotka ovat sillä ratsastaneet tietävät, aika jäykkä ja vähän "tönkkö". Joten sain koko ajan miettiä sitä eteenpäin menemistä, kun tarpeeksi oli vauhtia niin Ramona oli tosi kevyt edestä ja liikkui jopa ihan hyvin. Laukoissa oli ylläpitäminen todella hankalaa, mutta nostot menivät hyvin. 

15.1

  Viime torstain tunnilla työskenneltiin paljon ympyröillä ja lopputunnista ratsastettiin voltteja. Ympyrätyöskentely oli Ramonan kanssa tosi antoisaa ja rouva tuntui tosi hyvältä. Pienennettiin ja suurennettiin ympyröitä ja vaihdeltiin asetuksen suuntaa. Tällä tunnilla olin alusta asti tarkka että heppa liikku kunnolla eteen. Laukan ylläpitäminen tuotti jälleen vähän hankaluuksia ja rouva heitteli pariin otteeseen peräpäätään kun muistutin vähän raipalla että nyt laukataan. Voltit menivät ihan kohtalaisesti mutta lopputunnista Pötikkä rupesi vähän väsymään ja ehkä munkin keskittyminen herpaantui välillä. Mutta tuo tunti oli silti tosi kiva!

PS. Vitsi kun tiedän että mulla on jossain pari kuvaa kun silloin vuosia sitten menin Pötikällä mutta en yhtään tiedä missä ne ovat. Joten jos satun löytämään ne niin lisään ne tänne myöhemmin.

Ei niin onnistuneita pomppuja

Ehkä mä en vaan osaa hypätä. Tykkään hyppäämisestä. Mutta en vaan onnistu! Ehkä asiaa auttaisi jos pääsisi hyppäämään vakituisemmin, mutta palataan nyt kumminkin viime tiistaihin jolloin menin jälleen kerran ihanalla Pirrellä ja hypättiin ihan super kivaa tehtävää, joka kumminkaan mulle keltanokalle ei ollut niin helppo.
  Pirre oli oudon veltto ja vaikka ravissa toimi ihan hyvin niin laukka oli aika järkyttävää. Pirrellä on isomman puoleinen laukka-askel, mutta yleensä sitä saa aika hyvin koottua. Tuolla tunnilla tuntui että vaikka kuinka käskin eteen poni vaan raahasi takasiaan perässään, laukasta puuttui kokonaan se ponnu. Joten tuolle puomi-kavaletti-puomi tehtävälle laukan ylläpito tuntui välillä ihan mahdottomalta.

 Videopätkistä yllätyin positiivisesti, sillä oma ratsastukseni tuntui selkään paaaaljon pahemmalta kuin mitä katsojan silmissä näkyy. Joten ollaan Pirren kanssa vähän vähemmän toivottomia kuin mitä tunnin jälkeen tunsin. Mutta nyt ei kuitenkaan päästä ainakaan enää tiistaisin harjoittelemaan esteiden parissa kuin vasta sitten keväämmällä, joten vähän harmittaa että tosta jäin noin paha maku suuhun.

Materialismi onnea!

 Joku tarkkasilmäinen saattoikin jo huomata viime postauksesta nämä jalkineet jotka mun jalassa jo silloin olivat. Mutta nyt tulee vähän tarkempaa esittelyä!

 Olen jo koko viime vuoden haikaillut saappaiden perään, sellaisten ihan kunnon saappaiden. En vain ole kehdannut niitä hankkia, ensinäkin niiden hinnan vuoksi. Halusin satsata kunnon saappaisiin, mieluummin kuin sellaisiin jotka ovat hajalla jo alle vuodessa. Niimpä sitten selailin kaiken näköisiä sivuja, mutta ainuitakaan saappaita en käynyt missään putiikissa kokeilemassa. Ehkä ei mikään järkevin ratkaisu.

  Horzen sivuilla oli aika hyvässä alennuksessa Tattinin Breton-saappaat jotka sitten päätin tilata oman jalkani mitattuani (37/S osoittautui parhaaksi mittausten jälkeen). Aika riskihän se taisi olla, mutta ilmaisen postituksen ja aika mojovan alennuksen kanssa nämä sitten saapuivat meille reilun viikon kuluttua tilauksesta.

  Ja pelottavaa kyllä, ne olivat kuin olivatkin sopivat! Tosin yksi miinus niissä oli sillä ne ovat nyt parin ratsastuskerran jälkeen menneet vähän kasaan joten ne taitavat olla pari centtiä liian lyhyet, mutta muuten ne ovat kuinka hyvät tahansa! Alussa pelotti vähän että silti sen verran näihin sijoitin että miten saappaiden osto on näin vaivatonta? Olin kuullut niin monilta että he joutuivat kokeilemaan kymmeniä eri saappaita ennen sopivien löytymistä, mutta mä vaan tilasin kivoimman näköiset mitkä näin ja sain melkein kotiin kuljetettuina saappaat jotka ovat osoittautuneet todella mainioiksi! Ehkä mullakin pitää olla välillä vähän onnea elämässä, vaikka edes sitä materialismi onnea!

Pirreilyä

 Koulut alkoivatkin sitten jo viime viikolla ja on pakko ruveta palailemaan arkeen, tai no ainakin melkein. Mulla on varmaan helpoin mahdollinen jakso mikä lukiossa on edes mahdollista joten koulussa tulee vietettyä nyt koko tammikuussa vain pelkkä pieni murto-osa mun ajasta. Mikä sen parempaa!

 Tiistaina mulla oli luvassa taas Pirreilyä. Tosta ylemmästä kuvasta välittyy hyvin mun fiilikset kun pääsin taas tuon hassun hauskan ponin selkään. Ulkona oli tuona iltana järjettömän Kylmä, isolla K:lla, ja oman asuvalintani takia sainkin sitten kärsiä siitä. Varpaat ja sormet olivat ihan tunnottomat jo ennen tunnin puoltaväliä, vaikka sainkin lainata Lauralta ihania fleece-hanskoja.

 Eli siis vuorossa olisi taas esteitä, tällä kertaa hypättiin suhteutettuja, niin suoralla kuin kaarevallakin. Tehtävä oli jälleen tosi kiva, mutta oman ratsastukseni pilasi tämä katala kylmyys. Okei, okei, toi on kyllä tosi huono selitys sille että en ratsastanut hyvin, mutta kylmä kangisti mut tyystin ja en saanut pidettyä hyvää tuntumaa joka sitten välttyi suoraan ratsastukseeni.
  Pirre oli kyllä taas kerran tosi kiva, liikku kivasti eteen ja kuunteli hyvin. Mutta omapahan on ongelmani jos kerran en pukeudu säähän sopivasti...

Tavoitteita vuodelle 2015

Joka ikinen vuosi asetan tavoitteita itseäni varten. Sillä ratsastuksessa kiehtoo, ainakin minua, ainainen kehittyminen. Tapahtuipa se hitaasti tai nopeasti aina pystyy parantamaan. Ja mikä sen parempaa kun huomaa päässeensä eteenpäin tavoitteidensa avulla. Mulla toki suurin osa tavoitteista on jäänyt toteuttamatta, mutta niitä on silti kiva asettaa kunhan niitä ei ota ihan liian tosissaan.
 Tätä postausta saavat värittää ihanan kesäiset kuvat Riilahdesta. Ikävä tota paikkaa ja niitä ihmisiä! Joten terkkuja jos joku sieltä lukee tämän!

Tänä vuonna haluan:

Oppia lisää erilaisilla hevosilla (ja poneilla) ratsastamisesta.
Tämä ei tarvitse varmaankaan enempää selittelyä.



Parantaa istuntaani.
Erityisesti käsieni asentoa, sillä käteni laskee aivan liian usein liian alas tahtomattani ja tietämättäni. Lisäksi katseenikin kaipaisia parannusta sillä alla olevani otuksen niskahihna ja korvat ovat aivan liian kiinnostavia. Tarvitsisin myös enemmän rentoutta istuntaani. Istun aika rentona kun muistan muistuttaa itseäni siitä, mutta joskus jännitän itseäni aivan liikaa.



Saada enemmän rutiinia esteille.
En hyppää paljoa. Sen voin sanoa. Viime syksynkin aikana hyppäsin kait kerran, joten mun taitoni esteillä on vähän sen mukainen. Haluaisin saada enemmän rutiinia hyppäämiseen ja parantaa estesilmääni sillä minä jos kuka on surkea näkemään ponnistuskohtia ja sovittamaan askeleita.



Löytää jonkun kivan treenikaverin.

Joku hevonen (tai poni) joka veisi mua eteenpäin ja opettaisi mulle uutta. Omaa en voi saada, sen tiedän jo ennestään, mutta joku vuokrattava, liikutettava yms. olisi tosi kiva. Mistä sellainen sitten löytyy? No katsotaan...

Suorittaa sen iänikuisen B-merkin!
Tämä on pyörinyt täällä ihan liian kauan, mutta en aio luovuttaa. Ehkä tilaisuus tämän suorittamiseen tulee tai sitten ei.

Hypätä maastoesteitä.
Se on niin parasta! Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan pääsenkin kesällä niitä hyppimään.

SEKÄ! Pestä/pyyhkäistä jokaisen ratsuni suitset aina kun olen ratsastanut!

ps. Jos keksin myöhemmin lisää tavoitteita niin lisään niitä sitten tähän postaukseen.
pps. Tämän viikon ratsasteluista tulee postausta kunhan saan vähän kuvia.

Ehkä tää vaan on mun kohtalo...

...ja kohtalollehan ei oikein voi mitään. 

 Ei tuo lopetuspäätös Viikissä oikein pitänytkään. Tai no sieltä mä ainakin nyt vuodenvaihteen jälkeen olen itseni löytänyt. Niinkuin varmaan joka ainoassa syksyn aikana kirjoittamassani postauksessa kaikki kuviot ovat olleet auki, niin ne ovat vieläkin. Näillä tuntiponeilla ratsastaminen on ainakin suunnitelmien mukaan vain väliaikaista, mutta tosiaan en viitsi tänne vielä mitään kirjoittaa ennen kuin tulee vähän varmistuksia. Sori tästä vielä miljoonannen kerran!

 Tein comebackin Viikkiin viime tiistaina jolloin sulauduin muiden tuntiratsastajien joukkoon ja hyppäsin uuden tuttavuuden, Pirre-ponin kyytiin. Vuorossa oli vähän pomppuja puolen vuoden hyppytauon jälkeen. Pirre olikin tosi ihana ylläri ja ihastuin poniin kovasti. Hypyt sujuivat tosi hyvin paria huonoa ponnistuspaikkaa lukuunottamatta ja tehtiin tosi kivaa tehtävää jossa opettaja huikkasi aina esteen jälkeen mikä este tulisi seuraavaksi. Tunnista ei jäänyt muuta kuin super hyvät fiilikset! Ei edes noi mun kauheat könötykset joissain kuvissa pilaa mun iloa. Kiitos Idalle kuvista!

 Torstaina, uudenvuoden päivänä, elämäni parhaimman uudenvuodenaaton jälkeen, suuntasin jälleen Viikkiin, sillä kerralla vanha ystäväni Nasse ratsuna. Koulutunti ei mennyt yhtään odotusten mukaan. Nasse oli pätkittäin ihan mielyttävän tuntuinen, mutta pettyneenä lähdin tallilta. Ravissa poni toimi ihan ok, mutta laukannostot eivät varmaan tule ikinä onnistumaan. Siis eihän poni alta lähde, mutta steppailee melkein paikoillaan ennen jokaikistä nostoa...  En ihan tiedä laitoinko vain liian korkeat tavoitteet tälle ratsastuskerralle, kun en Nasulla ole kuitenkaan melkein puoleen vuoteen mennyt. Kiitos Aliinalle joka jaksoi ottaa parit videot meidän menosta.

Vuosi 2014 minun silmin

2014. Taas on aika jättää taaksemme yksi vuosi lisää. Ajan kulku suoraan sanoen pelottaa minua ajoittain ihan valtavasti, vastahan minä pienenä naperona aloitin koulunkäynnin ja nyt sitä ollaankin jo lukiossa ja kohta istunkin sitten keinutuolissa vanhana mummona kutomassa sukkia.
  Tiedän että ei pidä murehtia turhia, kaikki vanhenevat. Ja mä haluun elää hetkessä enkä miettiä niin paljon kun nykyään teen. Mutta sen haluan sanoa että 2014 on ollut tapahtumarikas vuosi niin hyvässä kuin pahassakin, vanhoja tarinoita on loppunut, mutta myös uusia on alkanut. Olen tutustunut niin moniin ihaniin ihmisiin, saanut olla mukana vaikka missä ja kasvanut ihmisenä ihan valtavasti. Mitä enempää yhdeltä vuodelta voi toivoa? Päätin tiivistää koko vuoden yhteen ainoaan postaukseen joten varatkaa vähän aikaa tämän läpilukemiseen.



Tammikuu tuntui niin kaukaiselta että hyvä kun muistan jotain koko kuukaudesta. Talleilin kait aika paljon, mutta tuutorointi rupesi tuntumaan enemmänkin taakalta kuin ilolta niinkuin ennen. Ratsastelin omalla torstain tunnilla aika vaihtelevilla ratsuilla ja sain alleni muistaakseni ekaa kertaa elämäni aikana Masin, sekä pääsin pitkästä aikaa Aten selkään. Ihanana muistona tammikuusta jäivät mun ja Alman sunnuntai tuutoroinnit, silloin tuntui välillä ihan niiltä kultaisilta vanhoilta ajoilta.



Helmikuussakaan ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Blogikin oli aika hiljaiselolla koko talven. Koin joitain oivalluksia Nassen kanssa työskennellessä, mutta ne eivät auttaneet kauheastikaan sitten käytännössä. Ratsastin rataharjoituksissa Luckyn kanssa ekan helpon beeni, joka meni ihan kohtuullisesti, sekä aloitin lauantaiaamun valmennuksissa, joissa ratsuksi parin mutkan jälkeen valikoitui Hertta-niminen ruuna. Koulussa meillä oli ysien tanssiaiset ja viimeinen tsemppi peruskoulussa oli täysillä käynnissä.



Maaliskuu vierähti nopeasti. Valmennukset ja muut ratsastelut menivät vaihtelevasti ja ratsastin yhden huipputunnin Nasulla jolloin homma ei tuntunut ihan niin älyttömältä kuin yleensä. Ratsastin Hertalla jotkut rataharjoitukset jotka meni aika penkin alle, sekä Luckylla toiset jotka meni paremmin kuin osasin kuvitellakkaan. Oltiin myös pitkän viikonlopun mittaisella reissulla perheen kanssa Roomassa. Rakastan sitä kaupunkia ja lähtisin milloin vain uudestaan! Täytin myös vihdoinkin kuusitoista!



Huhtikuussa ratsastin Nassella aika paljon ja pääsin myös ihan uuden tuttavuuden, Nellin, selkään. Nappulat Nasun kanssa rupesivat pienen pienten askelien myötä löytymään. Olin myös pääsiäisen yhdistetyissä seurakisoissa Luckyn kanssa. Kouluratsastus meni aika kammottavasti, mutta 60cm clear round rata mentiin puhtaasti. Kouluun panostus rupesi väsyttämään joten taisin ruveta lepsuilemaan aika pahasti.



Toukokuukin meni hujauksessa. Vappupäivänä ratsastin mitä kivoimman ilman satulaa-tunnin Nellillä. Nasun kanssa meno parani aika paljon, mutta epäonnistumisilta ei vältytty yhtään sen vähempää... Koulussa oli projektiviikko, jolloin leivoimme ystäväni kanssa täytekakkuja koko viikon mun äidin 50-vuotis juhliin. Samaisella viikolla kelit olivat niin lämpimät että taisin uidakkin ekan kerran sinä vuotena. Kuun viimeisenä päivänä olikin sitten peruskoulun viimeinen päivä ja kädessäni paljon odotettua parempi todistus talsin kohti uusia seikkailuja.



Kesäkuu meni suurimmaksi osaksi kesätöihin, enkä kamalasti muuta ehtinyt tehdä. Suurimman osan kuukaudesta ei ollut puhettakaan kesäsäästä joten rannalla ei tullut hirveästi loikoiltua. Viimeiset valmennukset Hertalla jäivät taakse (vikat tunnit saatto jopa näyttää vähän ratsastukselta) ja tunnit Nassen kanssa jatkoivat sujumistaan niin hyvin kuin huonostikin. Sain myös kokeilla Jansson-ponia. Vietin yhden viikonlopun Heidin mökillä, kiitos Heidi siitä! Juhannus sujui mökillä ja olikin ihan kiva vaikka odotukset eivät olleet korkealla.



Heinäkuussa ponit pääsivät laitumelle viettämään kesälomaa ja niin pääsin minäkin. Eka viikko heinäkuuta meni kesäparatiisissa joka oli yksi vuoden ihanimmista viikoista. Vietin paljon aikaa kavereitteni kanssa ja sain elämäni ensimmäisen (ja toivottavasti ei viimeisenkin) iPhonen, joten puhelimella tuli otettua loppuvuodesta paljon enemmän tilannekuvia kun ei tarvinnut raahata kameraa  joka paikkaan. Heinäkuussa ehdin tehdä myös jokakesäisen reissun Pohjanmaalle. Monet illat venyivät myös myöhään ja usein tulinkin kotiin vasta aamun sarastaessa. Luckykin rupesi toimimaan mun kanssa ihan uudella tavalla.



Elokuu oli tosi tapahtumarikas kuukausi. Olin Nassen kanssa kisoissa ratsastamassa heC sekä 50cm. Esteiltä tuli puhdas rata ja koulusta 1. sija! Ehkä tolla kaikella uurtamisella, hiellä ja epätoivon kyynelillä on ollut tarkoituksensa. Luckynkin kanssa kaikki tuntui menevän niin hyvin. Lopetin tunnit Viikissä.
  Aloitin myös lukiossa, ihan uusien ihmisten seassa ja alkujärkytyksen ja parin ensimmäisen ehkä elämäni raskaimman viikon jälkeen aloin ystävystymään mitä ihanimpien ihmisten kanssa. Loppukuussa oli kauan odotettu Weekend festival, joka oli kyllä ihan mahtava!



Syyskuu oli aikamoinen. Niin paljon tulevaisuuden suunnitelmia jotka eivät toteutuneetkaan. Lucky lähti uudelle omistajalle ja onneksi sillä on siellä hyvät oltavat. Pääsin silloin tällöin ratsastelemaan tuttujen hevosilla ja sain tutustua Centti-nimiseen kivaan ruunaan. Koulussa oli elämäni ensimmäinen koeviikko ja vietinkin paljon aikaa uusien kavereitteni kanssa. Rupesin alkuhankaluuksien jälkeen viihtymään lukiossa ihan kunnolla. Ratsastin myös yhden irtotunnin Nasulla joka oli mitä parhain!



Lokakuu oli aika kiireinen koulun takia. Pitkiä päiviä oli enemmän kuin tarpeeksi. Rupesin ratsastamaan kerran viikossa Syrenbackassa. Centtiä kävin hoitamassa pari kertaa viikossa ja välillä pääsin myös tämän herran selkään. Ihmiset lukiossa tulivat yhä läheisimmiksi ja koulunkäynti ei tuntunut näiden ihmisten takia niin raskaalta. Sain myös käydä ratsastamassa Luckylla yksi päivä, jälleennäkemisen riemua.



Marraskuussa sain tsempata aika tavalla. Elämäni toinen koeviikko otti voimille, sillä kirjoitin 7 koetta seitsemässä päivässä. Vaikka tulokset siitä työskentelystä näkyivätkin ja sainkin seuraavat numerot jakson todistukseen: 9, 9, 8, 7, 10, 9, 10. Että sietääkin olla tyytyväinen. Centin kanssa jatkoin yhteistyötä ja tuo ruuna sulatti mun sydäntä aika tavalla. Olin myös Syrenbackassa koulukisoissa jotka eivät menneet yhtään odotusten mukaisesti...



Joulukuussa lähdettiin perheen voimin kauan odotetulle Thaimaan matkalle! Siellä oli kyllä ihan huippua! Viikko siitä kun tultiin takaisin kotiin alkoi joululoma joka on toistaiseksi sujunut enimmäkseen tallilla ollen ja kavereita tavaten. Syrenbackan tunnit loppuivat, enkä tule jatkamaan siellä ensi kaudella. Koulussa olin koko kuukauden aikana vaivaiset seitsemän päivää, hups.

Jos joku nyt pääsi näin pitkälle tätä postausta niin pisteet sille. Ja toivottavasti kaikilla tulee olemaan hulppea 2015 joka tuo mukanaan ihania muistoja ja kokemuksia!