Epäonnistumiset ovat osa jokaista. Aina ei mene niinkuin haluaisi. Mulla ja Nassella ei tänä viikonloppuna mennyt ihan toivotusti.
Lauantain estekisoihin itselläni oli jonkin sorttisia odotuksia. Ratana olisi 50-60cm jonka ajattelin menevän ainakin kohtalaisesti. En toki ollut hypännyt Nassella monen moneen kuukauteen. Tallille tultua laittelin mutaan kuorrutautuneen ponin kisakuntoon. Verkka alkoi puoli seitsemän aikaan. Yllätys yllätys Nasse pelkäsi tuomari/katsomo päätyä ihan hirveästi. Oma kisajännitykseni ei kauheasti auttanut asiaa. Verkka meni päin metsää sillä mulla oli täysi työ suostutella poni menemään sen mielestä pelottavaan päätyyn, varsinkin yksi niistä kulmista oli herran mukaan erityisen hankala. Kai se sitten lopulta jollain tavoin suostui sinne menemään.
Kaikki kuvat (c) Idan äiti, Alma, Ina tai Laura
 |
| ei näin.. |
Starttasin kolmantena. Lähtömerkin jälkeen sopivan reipasta tahtia ykköselle sitten kakkoselle. Sitten tuli se "pelottava" kolmonen joka hypättiin suoraan sitä Nassen säikkymää kulmaa kohti. Liian epävalpas ratsastaja. Ohi. Uudestaan nyt vähän tarkemmin. Ohi. Pillin vihellys, ja se oli siinä.
Tällaisina leikkimielisinä kisoina saatiin hypätä perusrata loppuun. Ja minä tyhmänä lopetin ratsastamisen kokonaan. Välillä Nassen pikkupää sai päätettyä mihin suuntaan mennään. Kuutosen okserillakin mentiin kerran ohi. Tuli siellä pari ihan kiitettävääkin hyppyä mukaan. Eniten pettynyt olin kuitenkin itseeni. Loppuillan kuitenkin vain naureskelin meidän surkealle suoritukselle. Hylätty.
Seuraavana päivänä oli sitten luvassa kouluratsastusta. C-merkin koulurata. Aamulla letitin harjan, ja tein lumipallojen näköiset/kokoiset sykeröt. Nasse ei ollut niin kurainen kun se ei ehtinyt olla aamulla ulkona. Maneesille lähdettiin verryttelemään yhdentoista kieppeillä. Tänään Nasu ei tuijottanut tuomaripäätyä yhtä paljon kuin eilen, mutta sisäpohje oli kyseisessä päädyssä välillä vaikea saada kunnolla läpi. Laukka verryttelytkin menivät kohtalaisesti.
Mulla ei ollut oikeastaan lainkaan odotuksia tähän koulukisaamiseen, sillä ei Nasse oikeastaan mikään korkean tason kouluponi ole, mutta toivoin meidän saavan siistin hyväksytyn suorituksen. Sillä eilistä huonommin on vaikea ratsastaa. Nasse ei (enkä minäkään) ollut yhtään niin jännittynyt kuin eilen.
Lähdin radalle yllättävän positiivisena.
Alkutervehdys aavistuksen pituushalkasijalta vinossa, mutta poni kulki kuitenkin hyvin tuomarinpäätyyn. Lävistäjällä askeleenpidennys. Poni rikkoo hetkellisesti laukalle. Ihmettelin päässäni miksi mikään ei voi sujua. Noin alkeellinen moka, ja silti teen sen. Ei tästä tulisi yhtään mitään...
Mutta ajattelin eilistä kun annoin itse periksi. Eihän sen näin pitänyt mennä tänään. Otin sitten itseäni niskasta kiinni. Neljä askelta lävistäjällä onnistui lähes virheettömästi. Laukannosto ja kaksi kierrosta pääty-ympyrällä. Poni rikkoo raville ja puskee ulkopohjetta vasten ulos ympyrältä. Itkua niellen ajattelen että ei tämä näin saa mennä. Mutta silti ratsastin. Täyskaarto, laukat toiseen suuntaan (Nasse nostaa väärän laukan ja puskee toisenkin kerran ympyrältä. Toinen täyskaarto, pysähdys ja sitten lopputervehdykset pituushalkaisijalla. Poni ei meinannut seistä lainkaan suorassa, mutta ratsastin loppuun. En luovuttanut. Rata meni miten meni,
mutta aina ei voi onnistua.
Palkintojen jaon aika. Sain paperin käteen, 58,333%. Ei mikään huono luku noin huonosti menneestä radasta. Loppujen lopuksi oltiin 3/6, toki kaksi vain sijoittui.
Ehkä me ei ollakkaan ihan toivottomia.
