Kaksi kertaa Nasse

Tässä tulee joukku vähän vanhempia kuvia pari viikkoa sitten torstailta. Ratsastin sinä iltapäivänä yhden rästinkin pois. Nassella tietty. Tehtiin paljon siirtymisiä, mutta Nasse ei tuntunut yhtään mukavalta, kipitti vaan alta ja oli ihan tyhjä edestä. Siinä pinnistelin, mutta ei oli ei. Ei siitä tunnista tullut yhtään mitään.

 Parin tunnin kuluttua hyppäsin sitten uudestaan ponin selkään, tällä kertaa ilman satulaa! Tehtiin samoja tehtäviä kuin edellisellä tunnilla. Poni toimi vähän paremmin ja lopputunnista meidän meno tuntui ihan kivalta. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Se iänikuinen katse :(

 Vaikka toisaalta mun motivaatio on aika alhaalla just nyt. Ei ole ollut sellaista "vau" ratsastuskertaa pitkään aikaan. Lauantaiaamun valkat jatkuvat ensi viikolla koululla taas. Esteet ei sitten ole yhtään mun ja Hertan juttu. Ehkä tämä tuleva koulujakso auttaa ja saisimme perusratsastusta paremmaksi. Sillä tunnen oloni ihan alkeiskurssilaiseksi Hertan selässä.

 Hyvää vappua muuten jos en ehdi kirjoittaa enää ennen sitä! :D

Suunta kohti kesää

Pikainen postaus tähän väliin. En tiedä tuntuuko muistakin samanlaiselta kuin minusta juuri nyt. Auringon määrä, lämpimät säät, ja valoisat illat antavat minulle törkeän paljon energiaa. Vain kuukausi sitten mikään ei innostanut ja kotipäivät olivat niitä parhaita päiviä. Nyt kuitenkin pyörin ympäri paikasta toiseen lähes joka päivä kaiken maailman ohjelman kera eikä se stressaa tai väsytä minua. Tämä kevät on parasta lääkettä.

 Maanantaina menin Luckylla ja sieltä pari kuvaa. Mentiin Carkin ja Killen kanssa koulua kentällä. Lucky tuntui ihan hyvältä vaikka hävisi tuntumalta aina välillä. Ihan kelvollisen treenailun jälkeen lähdettiin alas rantaan ja kahlattiin hetki. Oli ihan super ihana sää ja luultavasti hevosetkin nauttivat.

  Nyt riennän tästä tallille Lauran kanssa. Ei ole mitään erityistä luvassa mutta tallilla sitä tekemistä aina riittää. Kuulemisiin!

Tällaiset kisat

 Pääsiäinen kului talleilun merkeissä. Seura järjesti yhdistetyt pääsiäiskisat perjantaina ja lauantaina.

   Perjantaina menin Luckylla heC:1 joka ei mennyt ihan niinkuin toivoin. Monesta syystä hevonen tuntui hyytyvän kouluradalle tyystin. Meno tuntui matelevalta ja en osannut keskittyä olennaiseen. Itku kurkussa lähdettiin radalta vaikka kehujakin saatiin. Päästiin onneksi läpi tasan 62 prosentilla. Eli ei niin  pohjanoteeraus kuin kuvittelin, mutta olin silti kaukana tyytyväisestä. Oltiin 11/21. Ensi kerralla vedetään sitten paljon paremmin. Kuvissa meno näyttää ainakin minusta ainakin ihan okeilta, ja radan videossakin on paljon onnistuneita kohtia, mutta en silti viitsi julkaista sitä tänne.

Kiitos kuvista kuuluu Wilmalle ja Pihlalle!

 Lauantaina vuorossa oli sitten esteitä. Mentiin Luckyn kanssa 60cm clear round ja vaikka en ole hypännyt Luckylla sitten viime alkusyksyn, tuntui vaihteet olevan suhteellisen kohdallaan parin verkkahypyn jälkeen. Verkassa tuli kylläkin pari omituistakin omituisempaa loikkaa ihan mun omien mokien takia ja yhdessä vaiheessa oli lähellä että maistaisin maneesinhiekkaa. Radalle lähdin kuitenkin positiivisin mielin. Lucky hoiti puhtaan, siistin radan, minun siellä matkustellessa. Koska clear round, päästiin jaetulle ensimmäiselle sijalle ja lähdin iloisena iltapäivän puolella kotia kohti.

Kuvia esteistä tulee ehkä myöhemmin.

Ainiin joo. Jos joku ihmettelee tuota jesari-viritelmää jalassani niin tiedoksi että chapsini/saappaanvarteni ottivat lopputilin noin 10min ennen kouluradalle lähtöä. Puoliksi paniikissa hyppäsin hevosen selästä ja onneksi avuliaat ihmiset etsivät mulle kaikenpelastavaa jesaria, jonka avulla noita chapseja voi sanoa vielä jossain määrin käyttökelpoisiksi...

Kentällä pitkästä aikaa!

  Eka kerta tänä vuonna kun pystyttiin menemään ulkona kentällä torstai-illan tunnilla. Oli ihanaa mennä ulkona ja nähdä auringonvaloa vielä illan myöhempinäkin tunteina. Ratsuna toimi yllätysyllätys taas kerran Nasse.

  Aika tavallisen puoleinen koulutunti ja Nasse oli aika kiva. Laukannostoissa, jotka tehtiin siten että ensin käyntivoltti kulmaan, jonka jälkeen laukka ja pitkä sivu sitten laukassa, poni otti vähän kierroksia ja steppaili paikallaan pariin otteeseen, mutta luvatta poni ei lähtenyt. Varsinkin lopputunnista Nasse oli tosi kivan tuntunen. Kuvia löytyy taas aika reilusti.

Lopuksi olen vielä väsännyt taas jonkun sorttisen koosteen parilta tunnilta, jonka laataamiseen meni vaikka kuinka kauan jonka jälkeen tajusin että unohdin hiljentää taustalla olevat äänet. Mutta voivoi.

Hei jos ette ole jo laittaneet kysymyksiä kysymyspostausta varten käykää laittamassa pari edelliseen postaukseen! Toteutan kysymyspostauksen noin viikon kuluttua.

Kysymyspostaus, taas!

Tykkään kysymyspostauksista ja kerran olen sellaisen jo toteuttanut. Vanhat vastaukset ovat tässä ja tässä. Ajattelin kuitenkin toteuttaa uuden kysymyspostauksen joten jos joku vaivautuu niin saa laittaa kysymyksiä. Pari muutakin erikoisempaa postausideaa on suunnitteilla.
Kiitos myös kaikille jotka ovat jaksaneet näitä minun kertomuksiani lukea ja kommentoida!

Joten kysykää mitä mieleen putkahtaa!

Edistyksen pientäkin pienemmät askeleet

 Työ palkitaan. Vaikka aika kuluisi, kaikki tuntuisi juuttuvan paikoilleen ja tuntuu että kehittyminen loppuisi, silti se palkitaan. Ennemmin tai myöhemmin. Joku viisas kertoi minulle että ratsastuksessa kehitys tapahtuu kuin kiipeäisi portaita. Samalla tasanteella nökötetään joskus niin kauan että unohdetaan mihin ollaan matkalla, kun sitten yhtäkkiä päästäänkin nousemaan seuraavalle porrasaskelmalle. Joten kehitys tapahtuu ajoittain niin hitaasti että sitä ei millään tahdo huomata ja yhtäkkiä sitä istuukin askelmaa korkeammalla. Yks kaks vain.

Nyt juuri minun mieleni on ristiriidassa tämän lajin suhteen. Moneen otteeseen päähäni pälkähtää se viheliäinen ajatus, että onko tämä tosiaankin se laji johon haluan käyttää kaiken aikani ja rahani? Mutta sitten toisena hetkenä muistan tämän: Olemme Nassen kanssa porrasaskelman verran lähempänä päämäärää. Se tapahtui ihan yhtäkkiä. Ihan huomaamatta.
  Luultavasti suuri muutos oli se että ratsastuksenopettaja rupesi ratsuttamaan Nassea ja pystyi siten kertomaan tarkemmin ohjeita miten tämä poni toimii. Siitä se varmaankin lähti. Olin elänyt pimennossa ja ratsastanut ihan väärin. Toki, ei meillä mitenkään täydellisesti mene, mutta se yksi porras on nyt kiivetty. Hyviä pätkiä tulee tunnin aikana useaankin otteeseen. Odotan ainakin juuri nyt kovasti ensi torstain koulutuntia, jolle saan toivottavasti Nassen.

Mutta silti tuntuu että junnaan paikoillani. Kaipaan vaihtelua ja kesää. Kaipaan kesäiltojen maastoretkiä, uittamista ja rentoja ilmansatulaa tuuppailuja. Sekä vanhoja aikoja muutenkin.
  Minunhan pitäisi iloita siitä mitä minulla nyt on eikä vatvoa turhia. Mutta siinä juuri ajatukseni ovat ristiriidassa. En tiedä mitä tehdä. Deep hei.

Team Ponitytöt

Oho näitä kuvia on aika paljon. Tässä on siis kahdelta viikolta. Yhdellä kerralla meillä oli sijainen ja harjoiteltiin paljon ympyrällä ratsastamista, toisella ihan normaalinpuoleinen koulutunti. Nasse on siis viime kuukauden aikana toiminut paljon paremmin kuin koskaan ennen. Hertan kanssa ollaan treenattu esteitä nyt pari kertaa, aika huonoin tuloksin. En vain osaa ratsastaa Hertalla. Luckyn kanssa on ollut aika perusjuttuja. Ensi viikonloppuna olisi kai tarkoitus kisata ensimmäistä kertaa tänä vuonna!

 Tämän viikon torstaista tulossa vielä postaus heti kun saan sen kirjoitettua.