Näin ei pitänyt käydä, mutta kävi kuitenkin..

Loving can hurt, loving can hurt sometimes

But it's the only thing I know

When it gets hard, you know it can get hard sometimes

It is the only thing that makes us feel alive

We keep this love in a photograph

We made these memories for ourselves

Where our eyes are never closing

Hearts are never broken

And time's forever frozen still

 Kaunis tarina, sai surullisen lopun. Mutta palataan ajassa taaksepäin lokakuiseen päivään 2012. Sain tekstiviestin jossa kysyttiin jos olisin kiinnostunut vuokraamaan yhtä hevosta. Tämä hevonen oli nimeltään Lucky. Tarjous tuli ihan puskasta ja ihmettelin ensin että oliko viesti edes tarkoitettu minulle. Olin juuri suunnitellut että ottaisin toisen viikkotunnin Viikistä, mutta koeratsastettuani Luckyn suunnitelmat muuttuivat. Päätin antaa tälle lempeäkatseiselle ruunalle mahdollisuuden.

  Rupesin ratsastelemaan Luckylla koulua kerran viikossa. Alkuaikoina meidän meno oli aika järkyttävää. Ennen Luckya en ollut mennyt kuin pari satunnaista kertaa hevosilla ja olin tottunut pienemmän puoleisiin poneihin. Koko ensimmäinen vuosi oli aikamoista hakemista, enkä osannut vaatia Luckylta lähes yhtään. Matkustelin selässä kilometrin pituisilla ohjilla.

 Rupesin ratsastelemaan Luckylla koulua kerran viikossa. Alkuaikoina meidän meno oli aika järkyttävää. Ennen Luckya en ollut mennyt kuin pari satunnaista kertaa hevosilla ja olin tottunut pienemmän puoleisiin poneihin. Koko ensimmäinen vuosi oli aikamoista hakemista, enkä osanut vaatia Luckylta lähes yhtään. Matkustelin selässä kilometrin pituisilla ohjilla.





 Pikkuhiljaa nappulat rupesivat löytymään ja herra toimi paremmin ja paremmin. Tuntui että rupesin löytämään jonkinlaisen yhteyden Luckyyn. Kouluratsastus avautui minulle ihan uudella tavalla ja ratsastukseni rupesi paranemaan huomattavasti. Menin ensimmäisen heB:n paremmilla prosenteilla kuin koskaan uskoisin. Varsinkin viime kesänä tuntui että tästä tosiaankin voisi tulla jotain. Tuli hetkiä kun tuntui että olin yhtä hevosen kanssa. Sellaisia tajuttoman hienoja hetkiä joita muistelen ilolla. Suuremman puoleisia suunnitelmia rupesi rakentumaan. Samalla rakensin pilvilinnoja, jotka kumminkin romahtivat...

  Tähän tämä sitten loppui. Lähes kaksi ihanaa ja opettavaista vuotta sain yhteistä aikaa tämän hevosen kanssa. En tajua miten paljon hevonen voi ruveta merkitsemään minulle. Aluksi Lucky tuntui olevan ihan kiva kaveri, mutta silti hevonen muiden joukossa. Ajan kuluessa tämä ruuna sulatti sydämeni ja oli kaikkea mitä toivoin.

 

  Loppukesästä Lucky tarjottiin minulle ostettavaksi. Olimme ottamassa tarjousta vastaan ja näin itseni jo onnellisena hevosen omistaja. Laskin kuluja, suunnittelin kaikkea...
 Mutta näin ei lopulta käynytkään. Tietyistä syistä ei pystytty ottamaan Luckya, joten herra lähti uusille omistajille. Asioiden nopea käännös ei ole vieläkään ihan tullut tajuntaani. Ehkä siksi on vain aika turta olo. Mutta näin meidän tarina sitten loppui. Onneksi Lucky ei kauhean kauas lähde, ja pääsen menemmään sillä toivottavasti vielä silloin tällöin.

 Lucky on opettanut mulle valtavan paljon ja en vaihtaisi sekuntiakaan niistä hetkistä joita sain tämän hevosen kanssa viettää. En edes niitä kertoja kun lähdin kotiin silmät kyynelissä epäonnistumisten takia. En tiedä oikeastaan mitä sanoa, mutta kiitos Lucky. Ihan kaikesta.