Vähän hiljaiseloa jälleen. Inspiraatio niin bloggaamiseen kuin heppailuun on ollut viimeaikoina vähän koetuksella. Mutta en aio tehdä tästä mitään masennus-postausta joten siirryn mieluummin iloisempiin asioihin!
Vappupäivän tunti oli suoraan kuin pari vuotta sitten. Leikkimielistä, rentoa, ilman suorituspaineita. Ratsuna toimi taas kerran Nelli, jolla menin sitä edeltävällä viikolla (toisessa postauksessa saatte nähdä kuvia siltä toiselta tunnilta). Ei siksi että Nassessa olisi jotain vikaa, mutta sanonta vaihtelu virkistää sopi tähän hyvin.
Satula oli tietystikin jätetty talliin ja sateessa kastuneet ratsastushousuni olivat vaihtuneet Inalta lainaittuihin pöksyihin joihin suorastaan ihastuin! Haluisin juuri ton väriset. Pinkki glitterraippa kädessä ja pienen punttauksen avulla istuinkin sitten Nellin selässä ja lähdin tallustelemaan uraa pitkin.
Juuri tällaista olen kaivannut: Aavistuksen holtittomasti laukkaavaa ponia, kädet ilmaan ja naamalla typerä virne. Silmät kiinni, pikkuruisia hyppyjä ja osittain olemattomien jarrujen hakua. Naurua.
Nelli oli tosi kiva ja voisin mennä tällä ponitammalla useamminkin!
En oikein tiedä, pääni on täynnä ajatuksia. Haluaisin keskittyä tavoitteelliseen ratsastukseen, mutta juuri tällaiset rennot tunnit tuntuvat niiltä parhailta. Tuntuu kuin muut edistyvät valon nopeudella mutta minä junnaan tässä olemattomuudessa viikosta toiseen. Saa tosiaan nähdä mitä tapahtuu.
Ja vielä suuri kiitos teille kaikille 60 lukijalle! En ikinä ajatellut että näin monta jaksaisi seurata tällaisen ponitytön juttuja silloin kun aloin kirjoittamaan tätä blogia. Saatan kehitellä jotain vähän erikoisempaa jos keksin jotain. Jos jollain on ideoita niin saa jakaa.
Kiitos tosi paljon ootte parhaita!
