Siviilielämää

 Mitä mä puuhailen silloin kun en ole tallilla? Tai tuttujen kesken: mitä teen siviilissä? Bloginihan on pääosin hevospainoitteinen, mutta tänne eksyy aina silloin tällöin kurkistuksia muuhunkin elämäni osa-alueisiin. Nyt ajattelin kuitenkin omistaa kokonaisen postauksen sille mitä teen silloin kun en ole tallilla!

 Merkittävä osa ajastani kuluu siis tallilla, käyn toistaiseksi viikosta riippuen 3-5krt/vk ratsastamassa Fian, hoitamassa Centtiä, tekemässä töitä yms. Eli mulla jää silti vaihteleva määrä tallittomiakin päiviä. Ja vaikka en niistä blogiini kauheasti kirjoita niin nekin ovat useimmiten aika ohjelmantäyteisiä.

 Suurin osa arkipäivistäni kuluvat, niinkuin useimmilla, koulussa. Mulla on jaksosta riippuen aika pitkiä päiviä ja pitkä koulumatka siihen kaupan päälle johtaa siihen että en tavallisena klo 8-16 koulupäivänä kotiin päästyäni ehdi/jaksa oikein tehdä mitään kunnollista. Siksi jäänkin silloin kun ehdin keskustaan pyörimään kavereiden kanssa tunniksi tai pariksi, koska juuri tuo kotimatka vie viimeiset mehut niin en kotiin tultuani mene yleensä enää minnekkään. Lukiossa kuitenkin (ainakin mun osalta) ei tunnu olevan niin paljon tehtävää kuten läksyjä ym. kouluajan ulkopuolella, koeviikkoa lukuunottamatta, joten silloin aikaakin jää hitusen enemmän.

 Olen lukiossa tutustunut niin moneen ihanaan ihmiseen että ei mitään rajaa! Kaverien kanssa käydään usein kahvilla ja saatetaan istua rupattelemassa monen monta tuntia. Joskus jos rahaa löytyy törsätä saatetaan käydä syömässä tai vaikka leffassa. Viikonloppuisin saatan silloin tällöin lähteä iltaisin ulos ja viettää laatuaikaa milloin missäkin. Ero ylästeeseen verrattuna on se että ei kauheasti olla toistemme luona (ellei yläaste kavereita lasketa) sillä kaikki asuvat ripoteltuna kaukana toisistaan ympäri pääkaupunkiseutua. 

 Aikaa tulee vietettyä myös tallilla tutustuneitten ihanuuksien kanssa ja heidän seurassaan olen varmaankin nauttinut miljoona kuppia teetä maailman menoa pohtien. 

 Mitä teen sitten kun olen yksikseni? Olen ruvennut arvostamaan päiviä jolloin lähden suoraan koulusta kotiin ja vietän koko illan vain omassa tai perheeni seurassa. Viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, mutta tarvitsen aina silloin tällöin aikaa itselleni. 

 Kotona aikaa vierähtää koneella laittoman kauan; musiikkia kuunnellen, blogeja selaillen ja vaikka mihin muuhun. Joskus jos olen inspiroitunut yritän lukea jotain kirjaa, mutta tämä tapahtuu aivan liian harvoin. Välillä innostun laittamaan ruokaa tai leipomaankin jotain. Yritän myös käydä tasaisin väliajoin ulkona juoksemassa tai salilla, uimassa, zumbatunneilla yms. Telkkaria sen sijaan en katso lähes koskaan. Useimmiten vain haluan rentoutua ja yrittää mennä aikaisin nukkumaan. 

Ajattelen usein että mitä tekisin kaikella ajalla joka mulle jäisi käteen jos en ratsastaisi? Harrastaisin varmaankin jotain muuta kuten balettia tai jalkapalloa. Rahaakin jäisi silloin enemmän muuhun, sillä kaikki heppaihmisethän tietää että tämä ei ole se ihan halvin laji. Ehkä me matkustaisimme enemmän ulkomaille jos en pyörisi tämän lajin parissa. Mutta en mistään hinnasta vaihtaisi.

  Äh, en saanut tästä postauksesta yhtään sellaista kuin halusin. Mutta aikani siis kuluu suurimmaksi osaksi koulussa, kavereitten kanssa tai kotona maailmaa ihmetellen. Ja nyt iski ahdistus siitä että huomenna on hiihtoloman viimeinen päivä ja sitten pitäisikin palata arkeen. En oo ehtinyt tehdä melkein mitään muuta kuin talleilla koko loman ajan. Pari päivää vierähti kuitenkin Tallinnassa mini-kylpylälomalla perheen kanssa.

ps. Postauksen kuvat ovat parin viikon sisällä otettuja otoksia, sillä olen saanut hurjan inspiksen kuvata ja tehdä ihan kunnon valokuva-albumin!

Fiailua

 Tämäkin postaus tulee nyt sitten täyttymään miljoonalla kuvalla, en osaa milloinkaan päättää mitkä haluan julkaista joka johtaa aina siihen että kuvia on aivan liikaa...

  Kaksi ihanaa tyttöä on jaksanut kuvata Fian ja mun menoa kahtena eri päivänä: Tiistain koulutunnilta sekä torstain puomitunnilta.

  Tiistaina meni paremmin kuin koskaan ennen. Fian laukka on yleensä aika voimakasta ja sitä ei ole ihan helppo ratsastaa, mutta tällä tunnilla sujui kuin sujuikin yllättävän hyvin, varsinkin oikeaan kierrokseen. Mulle on ihan tosissaan tullut ongelmaksi mun kädet, en tajua mitä mun pitäisi tehdä että ne ei tippuisi sinne alas harjaan vaan pysyisi kannettuina. Joudun muistuttamaan itseäni niistä ihan koko ajan, mutta en tiedä miten saisin asian parannettua...

 Torstaina Fia pääsi menemään puomeja ensimmäistä kertaa Suomeen tulon jälkeen. Poni oli kyllä tosi hassu, aluksi ei halunnut yhtään mennä yli, mutta pienen suostuttelun jälkeen kaikki sujui ihan hyvin. Laukka oli tosi vahvaa tänään ja välillä tuntui että poni ei ollut ihan lapasessa. Varsinkin laukkapuomeja mennessä vauhti kiihtyi ehkä hitusen yli toivotun. Ei tunti nyt ihan surkeasti mennyt, mutta harjoittelua kyllä tarvitaan! Apua, noi kädet noissa kuvissa...

Viikonlopun kuulumiset

 Jo kolme jaksoa olen ollut lukiolainen! Vastahan mä siellä alotin? Tämä viikonloppu meni aika rauhallisissa merkeissä, mutta ehdin silti tehdä kaikenlaista.

  

  Lauantaina piipahdin tallilla juoksuttamassa Centin. Heppa käyttäyty aika hyvin, vaikka maneesin katolta putoili lumia aina silloin tällöin. Centti kyllä osaa olla niin ihana ja se lumoaa kenet tahansa ihanalla luonteellaan! Vaikka se välillä käyttäytyy vähän lapsellisesti, niin sille ei voi olla vihainen...

 Sunnuntaina olin ratsastamassa Fian. Ponilla oli aluksi reippaasti energiaa ja syttyi ihan kunnolla varsinkin laukoissa. Pyörin paljon pääty-ympyröillä ja tein paljon ravi-laukka siirtymisiä, sekä ravi-pysähdys siirtymisiä. Pysähdykset meni super, mutta laukasta raviin ei niin täsmällistä. Mutta tuli sieltäkin paljon hyviä pätkiä. Lopuksi ravailin melkein kokonaan pitkillä ohjilla ja Fia rentoutu ihan kunnolla. Tätä rentoutta pitäisi saada enemmän siihen kunnon työskentelyynkin.... Käveltiin pitkät loppukäynnit kentällä Lauran ja Pertin kanssa.

 Sunnuntai-iltana käytiin vielä Lyydian kanssa leffassa, joka oli tosi kiva päätös viikolle. Nyt alkaa seuraava jakso jolloin ei jää aikaa laiskottelulle sillä koulussa tulee vierähtämään aikaa vaikka kuinka. Lisäksi ratsastan Fian aina ti, to ja su ja Centillä käyn aina silloin kun ehdin.

 Joten tästä keväästä taitaakin tulla aika kiireinen!

Pari videopätkää

Jaksoin sittenkin kasata näistä pätkistä lyhyet koosteet. Ylempi video on niinkuin nimestä näkee, ekaa kertaa Fialla. Pouni oli päivää aikaisemmin muuttanut Viikkiin, mutta oli kuitenkin tosi kivan tuntunen ja yritti kaikkensa vaikka energiaa löytyi aluksi melkein liikaakin.

Toinen videopätkä on tokalta ratsastuskerralta, olisiko tuo päivämäärä ollut torstai? Fia oli alkuun taas aika energinen, mutta väsähti loppuajasta vaikka en kovin pitkään ratsastanutkaan. Kummallakaan kerralla ei tehty mitään sen kummempaa, haettiin vaan tuntumaa ja yritettiin pitää tahti tasaisena...

Hyvää sunnuntai-iltapäivää kaikille!
//Natte

Uusi alku!

Hevoskuvioni ovat olleet koko viime syksyn ja tämän alkuvuoden aika sekaisin. Paljon eri suunnitelmia olen harkinnut ja miettinyt. Viime syksystä lähtien olen autellut Centin kanssa, jonka hoitamista toivon pystyväni jatkamaan vielä tulevaisuudessakin. 

  Kaikki on ollut siis aika epäselvää, mutta nyt voin vihdoinkin valaista teitä kaikesta. Ja samalla valaista itseänikin tässä asiassa.

 Mulle tarjottiin symppistä ponikokoista eestinhevosta vuokralle 3krt/viikko. Fian, tai virallisemmin Vistan, kanssa olisi tarkoitus myös valmentautua Viikissä pari kertaa viikkoon ja ehkä päästä ponin kanssa kisaamaankin. Tämä tarjous tuntuikin juuri sopivalta mun pulmaan: omaan ei ole varaa, mutta unelma kehittymisestä ja kunnon treenamisesta on vahvempi kuin koskaan. Toivottavasti Fian kanssa rupee sujumaan, kolme kertaa olen jo ponnyn selkään päässyt ja kivalta kaverilta vaikuttaa.

 Kiitos tuhannesti teille jotka annoitte mulle tämän mahdollisuuden!

Eli blogi saa tästä eteenpäin uuden päätähden jonka seikkailuja pääsette seuraamaan. Odotan innolla tulevaa ja toivon että tästä tulee huippua!

Kännykkä kuvia

 Jälleen kerran pääsette tänne ihastelemaan otoksia joita on tullut otettua puhelimella, sillä teki hirveästi mieli päivittää jotain tännekkin nyt kun kerrankin on aikaa. Mun koeviikko loppui jo eilen ja seuraavat päivät tulevat olemaan tosi rentoja.

1. Kahvittelemassa Wilman kanssa. 2. Pitkän matikan-elämäntapa. 3. Syömässä Carkin kanssa. 4. Mä 5. Mulla on ihan oma kuski ;) 6. kuva joka sai mut nauramaan miljoona kertaa. 7. lisää matikkaa. 8.Oltiin liikankurssin kanssa keilaamassa ja mun keilauskengät oli kokoa 34!? 9. Taas minä

1. Yritettiin mun kaverin kanssa tehdä nutella-crepsejä, tuossa lopputulos... 2. Vielä kerran minä. 3. Kissa. 4. Parhaat<3  5-9. Pari kuvaa thaimaanreissulta jotka löysin mun puhelimelta. Ikävä tota paikkaa!

Silloin kun ratsastus menee alamäkeen

 Taas kerran tällainen samanlainen postaus kuin edellinen ja sitä edellinen ja sitä edellinen... Jossain vaiheessa saatankin kertoa tänne jonkin sortin jymy uutisia kunhan kaikki varmistuu, mutta siihen asti pääsette lukemaan pelkistä ratsastustunneista - ratsastustunneista joiden ajatteleminen saa melkein pettymyksen kyyneleet silmiin.

 Viime tiistaina oli perus sileän tunti Pirrellä jonka jälkeen kaikki nämä vuodet jotka olen treenannut ovat tuntuneet täysin tuhlaukselta. Pari aikaisempaa kertaa Pirren kanssa ovat sujuneet tosi hyvin ja ehkä mun omat odotukset ja vaatimukset olivat paljon korkeammat. Tunnin aiheena olivat väistöt, jotka meidän osalta menivät enemmän kuin pelkän penkin alle. Mikään ei onnistunut: järkevää tahtia ei löytynyt millään, poni puski vääriin suuntiin, kipitti ja kaikki meni niin mönkään kuin vain on mahdollista. Työstimme lopputunnista laukkaa ympyrällä joka sujuikin sitten jo kohtalaisemmin. Ja en nyt väitä että hyviäkin pätkiä ei olisi tullut, mutta epäonnistumiset tuntuivat olevan suurimassa osassa tuon tunnin aikana. Olen myös huomannut että olen nykyään aika ankara itselleni...

Torstaina sain taas Marketan, tiesin sen jo ennen kuin katsoin listaa. Tällä kertaa aioin oikeasti yrittää ja pysyä positiivisena koko tunnin, mutta se osottautui paljon vaikeammaksi kuin mitä uskoin. Jos viime tunti meni huonosti, tämä tunti oli katastrofi. Siksi ei kauheasti tee mieli kertoa tästä tunnista sen enempää. Jos jollain on vinkkejä huonon itsetunnon kohottamiseen, niin niitä olisin tuon tunnin jälkeen tarvinnut.

 Mutta jotta tästä ei tulisi liian synkkää ajattelin värittää tätä parilla tarhakuvalla jotka nappasin aikaisemmin tällä viikolla.