Tämäkin postaus tulee nyt sitten täyttymään miljoonalla kuvalla, en osaa milloinkaan päättää mitkä haluan julkaista joka johtaa aina siihen että kuvia on aivan liikaa...
Kaksi ihanaa tyttöä on jaksanut kuvata Fian ja mun menoa kahtena eri päivänä: Tiistain koulutunnilta sekä torstain puomitunnilta.
Tiistaina meni paremmin kuin koskaan ennen. Fian laukka on yleensä aika voimakasta ja sitä ei ole ihan helppo ratsastaa, mutta tällä tunnilla sujui kuin sujuikin yllättävän hyvin, varsinkin oikeaan kierrokseen. Mulle on ihan tosissaan tullut ongelmaksi mun kädet, en tajua mitä mun pitäisi tehdä että ne ei tippuisi sinne alas harjaan vaan pysyisi kannettuina. Joudun muistuttamaan itseäni niistä ihan koko ajan, mutta en tiedä miten saisin asian parannettua...
Torstaina Fia pääsi menemään puomeja ensimmäistä kertaa Suomeen tulon jälkeen. Poni oli kyllä tosi hassu, aluksi ei halunnut yhtään mennä yli, mutta pienen suostuttelun jälkeen kaikki sujui ihan hyvin. Laukka oli tosi vahvaa tänään ja välillä tuntui että poni ei ollut ihan lapasessa. Varsinkin laukkapuomeja mennessä vauhti kiihtyi ehkä hitusen yli toivotun. Ei tunti nyt ihan surkeasti mennyt, mutta harjoittelua kyllä tarvitaan! Apua, noi kädet noissa kuvissa...
Härregud kui söpö ja meet sil hyvin!
VastaaPoistaFia on ja kiitos.
PoistaHieno piirre sinussa on se, että analysoit omaa ratsastustasi, niin että uskallat kirjoittaa myös omista virheistäsi.
VastaaPoistaLiian usein blogeja lukiessa itse kirjoittaja luulee olevansa Kyra K, joka vaan kouluttaa ponia/hevosta hölskäyttelemällä kuolaimia(suomennettuna sahaa niin, että ratsun pää heiluu puolelta toiselle), ratsastaa kannuksilla, vaikka pohkeet heiluu edes takaisin, istuu vinossa tai könössä ja ratsastaa suurrimmaksi osaksi itsenäisesti, koska on omasta mielestä jo sillä tasolla, ettei opetusta tarvitse.
Sinussa on ihailtavana piirteenä se, että olet jalat maassa ja puutut omiin virheisiisi ja mietit miten korjata niitä. Älä kuitenkaan ole liian ankara itsellesi. Anna aikaa itsellesi sekä ratsullesi, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Uskalla ottaa välillä rennommin, sillä muuten ratsastuksesta katoaa se ilo ja keveys, mikä siinä pitää ollakin. Maastoilkaa välillä tai maasta käsittele ponia, niin huomaat että seuraavalla kerralla taas ratsastus sujuu kuin tanssi.
Korjaa käsiäsi, vaikka kokeilemalla laittamalla raipanselän taakse, siten että se menee molempien käsien läpi(kyynärpäiden välistä). Katso vaikka välillä ylös kattoon, että katseesi myös korjaantuuu. Ajattele, että kypärässä on vetonaru, joka vetää sinun ryhtisi ylös ja suoraksi. Hymyile ja muista hengittää ja suorita huonoina hetkinä ihan perusjuttuja, niitä mitä aina voi hioa paremmalksi ja paremmaksi.
Mukavaa heppa kevättä ja teillä molemmilla on koko elämä aikaa kehittyä niin sinulla kuin Fiiallakin.
Tuhannet kiitokset ihanasta kommentistasi!
PoistaMiksi lopetit Viikissä?
VastaaPoistaEn mä siellä "lopettanut", en vain ratsasta ponikoulun poneilla. Käyn kuitenkin Fian kanssa ponikoulun tunneilla :)
Poista