Siviilielämää

 Mitä mä puuhailen silloin kun en ole tallilla? Tai tuttujen kesken: mitä teen siviilissä? Bloginihan on pääosin hevospainoitteinen, mutta tänne eksyy aina silloin tällöin kurkistuksia muuhunkin elämäni osa-alueisiin. Nyt ajattelin kuitenkin omistaa kokonaisen postauksen sille mitä teen silloin kun en ole tallilla!

 Merkittävä osa ajastani kuluu siis tallilla, käyn toistaiseksi viikosta riippuen 3-5krt/vk ratsastamassa Fian, hoitamassa Centtiä, tekemässä töitä yms. Eli mulla jää silti vaihteleva määrä tallittomiakin päiviä. Ja vaikka en niistä blogiini kauheasti kirjoita niin nekin ovat useimmiten aika ohjelmantäyteisiä.

 Suurin osa arkipäivistäni kuluvat, niinkuin useimmilla, koulussa. Mulla on jaksosta riippuen aika pitkiä päiviä ja pitkä koulumatka siihen kaupan päälle johtaa siihen että en tavallisena klo 8-16 koulupäivänä kotiin päästyäni ehdi/jaksa oikein tehdä mitään kunnollista. Siksi jäänkin silloin kun ehdin keskustaan pyörimään kavereiden kanssa tunniksi tai pariksi, koska juuri tuo kotimatka vie viimeiset mehut niin en kotiin tultuani mene yleensä enää minnekkään. Lukiossa kuitenkin (ainakin mun osalta) ei tunnu olevan niin paljon tehtävää kuten läksyjä ym. kouluajan ulkopuolella, koeviikkoa lukuunottamatta, joten silloin aikaakin jää hitusen enemmän.

 Olen lukiossa tutustunut niin moneen ihanaan ihmiseen että ei mitään rajaa! Kaverien kanssa käydään usein kahvilla ja saatetaan istua rupattelemassa monen monta tuntia. Joskus jos rahaa löytyy törsätä saatetaan käydä syömässä tai vaikka leffassa. Viikonloppuisin saatan silloin tällöin lähteä iltaisin ulos ja viettää laatuaikaa milloin missäkin. Ero ylästeeseen verrattuna on se että ei kauheasti olla toistemme luona (ellei yläaste kavereita lasketa) sillä kaikki asuvat ripoteltuna kaukana toisistaan ympäri pääkaupunkiseutua. 

 Aikaa tulee vietettyä myös tallilla tutustuneitten ihanuuksien kanssa ja heidän seurassaan olen varmaankin nauttinut miljoona kuppia teetä maailman menoa pohtien. 

 Mitä teen sitten kun olen yksikseni? Olen ruvennut arvostamaan päiviä jolloin lähden suoraan koulusta kotiin ja vietän koko illan vain omassa tai perheeni seurassa. Viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, mutta tarvitsen aina silloin tällöin aikaa itselleni. 

 Kotona aikaa vierähtää koneella laittoman kauan; musiikkia kuunnellen, blogeja selaillen ja vaikka mihin muuhun. Joskus jos olen inspiroitunut yritän lukea jotain kirjaa, mutta tämä tapahtuu aivan liian harvoin. Välillä innostun laittamaan ruokaa tai leipomaankin jotain. Yritän myös käydä tasaisin väliajoin ulkona juoksemassa tai salilla, uimassa, zumbatunneilla yms. Telkkaria sen sijaan en katso lähes koskaan. Useimmiten vain haluan rentoutua ja yrittää mennä aikaisin nukkumaan. 

Ajattelen usein että mitä tekisin kaikella ajalla joka mulle jäisi käteen jos en ratsastaisi? Harrastaisin varmaankin jotain muuta kuten balettia tai jalkapalloa. Rahaakin jäisi silloin enemmän muuhun, sillä kaikki heppaihmisethän tietää että tämä ei ole se ihan halvin laji. Ehkä me matkustaisimme enemmän ulkomaille jos en pyörisi tämän lajin parissa. Mutta en mistään hinnasta vaihtaisi.

  Äh, en saanut tästä postauksesta yhtään sellaista kuin halusin. Mutta aikani siis kuluu suurimmaksi osaksi koulussa, kavereitten kanssa tai kotona maailmaa ihmetellen. Ja nyt iski ahdistus siitä että huomenna on hiihtoloman viimeinen päivä ja sitten pitäisikin palata arkeen. En oo ehtinyt tehdä melkein mitään muuta kuin talleilla koko loman ajan. Pari päivää vierähti kuitenkin Tallinnassa mini-kylpylälomalla perheen kanssa.

ps. Postauksen kuvat ovat parin viikon sisällä otettuja otoksia, sillä olen saanut hurjan inspiksen kuvata ja tehdä ihan kunnon valokuva-albumin!