Esittelyt

12. huhtikuuta 2014

Edistyksen pientäkin pienemmät askeleet

 Työ palkitaan. Vaikka aika kuluisi, kaikki tuntuisi juuttuvan paikoilleen ja tuntuu että kehittyminen loppuisi, silti se palkitaan. Ennemmin tai myöhemmin. Joku viisas kertoi minulle että ratsastuksessa kehitys tapahtuu kuin kiipeäisi portaita. Samalla tasanteella nökötetään joskus niin kauan että unohdetaan mihin ollaan matkalla, kun sitten yhtäkkiä päästäänkin nousemaan seuraavalle porrasaskelmalle. Joten kehitys tapahtuu ajoittain niin hitaasti että sitä ei millään tahdo huomata ja yhtäkkiä sitä istuukin askelmaa korkeammalla. Yks kaks vain.

Nyt juuri minun mieleni on ristiriidassa tämän lajin suhteen. Moneen otteeseen päähäni pälkähtää se viheliäinen ajatus, että onko tämä tosiaankin se laji johon haluan käyttää kaiken aikani ja rahani? Mutta sitten toisena hetkenä muistan tämän: Olemme Nassen kanssa porrasaskelman verran lähempänä päämäärää. Se tapahtui ihan yhtäkkiä. Ihan huomaamatta.
  Luultavasti suuri muutos oli se että ratsastuksenopettaja rupesi ratsuttamaan Nassea ja pystyi siten kertomaan tarkemmin ohjeita miten tämä poni toimii. Siitä se varmaankin lähti. Olin elänyt pimennossa ja ratsastanut ihan väärin. Toki, ei meillä mitenkään täydellisesti mene, mutta se yksi porras on nyt kiivetty. Hyviä pätkiä tulee tunnin aikana useaankin otteeseen. Odotan ainakin juuri nyt kovasti ensi torstain koulutuntia, jolle saan toivottavasti Nassen.

Mutta silti tuntuu että junnaan paikoillani. Kaipaan vaihtelua ja kesää. Kaipaan kesäiltojen maastoretkiä, uittamista ja rentoja ilmansatulaa tuuppailuja. Sekä vanhoja aikoja muutenkin.
  Minunhan pitäisi iloita siitä mitä minulla nyt on eikä vatvoa turhia. Mutta siinä juuri ajatukseni ovat ristiriidassa. En tiedä mitä tehdä. Deep hei.






















Team Ponitytöt

Oho näitä kuvia on aika paljon. Tässä on siis kahdelta viikolta. Yhdellä kerralla meillä oli sijainen ja harjoiteltiin paljon ympyrällä ratsastamista, toisella ihan normaalinpuoleinen koulutunti. Nasse on siis viime kuukauden aikana toiminut paljon paremmin kuin koskaan ennen. Hertan kanssa ollaan treenattu esteitä nyt pari kertaa, aika huonoin tuloksin. En vain osaa ratsastaa Hertalla. Luckyn kanssa on ollut aika perusjuttuja. Ensi viikonloppuna olisi kai tarkoitus kisata ensimmäistä kertaa tänä vuonna!

 Tämän viikon torstaista tulossa vielä postaus heti kun saan sen kirjoitettua.

4 kommenttia:

  1. Mun mielestä ootte menny nassen kanssa eteenpäin paljonkin alkuajoilta ja nasse on myös rauhoittunut tosi paljon omaan silmään :) laukkakin näyttää hallitulta ja näin :D! Onhan tää ratsastus tosi turhauttava laji välillä, mutta kyllä se sitten myös palkitseekin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaanhan me ainakin vähän kehitytty, toki paljon on vielä jäljellä, mutta laukka paranee joka kerralla :) ja oot oikeessa et välillä tää on niin turhauttavaa ;D

      Poista
  2. wou teillä näytti menevän super hyvin :3

    VastaaPoista