Vuosi 2014 minun silmin

2014. Taas on aika jättää taaksemme yksi vuosi lisää. Ajan kulku suoraan sanoen pelottaa minua ajoittain ihan valtavasti, vastahan minä pienenä naperona aloitin koulunkäynnin ja nyt sitä ollaankin jo lukiossa ja kohta istunkin sitten keinutuolissa vanhana mummona kutomassa sukkia.
  Tiedän että ei pidä murehtia turhia, kaikki vanhenevat. Ja mä haluun elää hetkessä enkä miettiä niin paljon kun nykyään teen. Mutta sen haluan sanoa että 2014 on ollut tapahtumarikas vuosi niin hyvässä kuin pahassakin, vanhoja tarinoita on loppunut, mutta myös uusia on alkanut. Olen tutustunut niin moniin ihaniin ihmisiin, saanut olla mukana vaikka missä ja kasvanut ihmisenä ihan valtavasti. Mitä enempää yhdeltä vuodelta voi toivoa? Päätin tiivistää koko vuoden yhteen ainoaan postaukseen joten varatkaa vähän aikaa tämän läpilukemiseen.



Tammikuu tuntui niin kaukaiselta että hyvä kun muistan jotain koko kuukaudesta. Talleilin kait aika paljon, mutta tuutorointi rupesi tuntumaan enemmänkin taakalta kuin ilolta niinkuin ennen. Ratsastelin omalla torstain tunnilla aika vaihtelevilla ratsuilla ja sain alleni muistaakseni ekaa kertaa elämäni aikana Masin, sekä pääsin pitkästä aikaa Aten selkään. Ihanana muistona tammikuusta jäivät mun ja Alman sunnuntai tuutoroinnit, silloin tuntui välillä ihan niiltä kultaisilta vanhoilta ajoilta.



Helmikuussakaan ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Blogikin oli aika hiljaiselolla koko talven. Koin joitain oivalluksia Nassen kanssa työskennellessä, mutta ne eivät auttaneet kauheastikaan sitten käytännössä. Ratsastin rataharjoituksissa Luckyn kanssa ekan helpon beeni, joka meni ihan kohtuullisesti, sekä aloitin lauantaiaamun valmennuksissa, joissa ratsuksi parin mutkan jälkeen valikoitui Hertta-niminen ruuna. Koulussa meillä oli ysien tanssiaiset ja viimeinen tsemppi peruskoulussa oli täysillä käynnissä.



Maaliskuu vierähti nopeasti. Valmennukset ja muut ratsastelut menivät vaihtelevasti ja ratsastin yhden huipputunnin Nasulla jolloin homma ei tuntunut ihan niin älyttömältä kuin yleensä. Ratsastin Hertalla jotkut rataharjoitukset jotka meni aika penkin alle, sekä Luckylla toiset jotka meni paremmin kuin osasin kuvitellakkaan. Oltiin myös pitkän viikonlopun mittaisella reissulla perheen kanssa Roomassa. Rakastan sitä kaupunkia ja lähtisin milloin vain uudestaan! Täytin myös vihdoinkin kuusitoista!



Huhtikuussa ratsastin Nassella aika paljon ja pääsin myös ihan uuden tuttavuuden, Nellin, selkään. Nappulat Nasun kanssa rupesivat pienen pienten askelien myötä löytymään. Olin myös pääsiäisen yhdistetyissä seurakisoissa Luckyn kanssa. Kouluratsastus meni aika kammottavasti, mutta 60cm clear round rata mentiin puhtaasti. Kouluun panostus rupesi väsyttämään joten taisin ruveta lepsuilemaan aika pahasti.



Toukokuukin meni hujauksessa. Vappupäivänä ratsastin mitä kivoimman ilman satulaa-tunnin Nellillä. Nasun kanssa meno parani aika paljon, mutta epäonnistumisilta ei vältytty yhtään sen vähempää... Koulussa oli projektiviikko, jolloin leivoimme ystäväni kanssa täytekakkuja koko viikon mun äidin 50-vuotis juhliin. Samaisella viikolla kelit olivat niin lämpimät että taisin uidakkin ekan kerran sinä vuotena. Kuun viimeisenä päivänä olikin sitten peruskoulun viimeinen päivä ja kädessäni paljon odotettua parempi todistus talsin kohti uusia seikkailuja.



Kesäkuu meni suurimmaksi osaksi kesätöihin, enkä kamalasti muuta ehtinyt tehdä. Suurimman osan kuukaudesta ei ollut puhettakaan kesäsäästä joten rannalla ei tullut hirveästi loikoiltua. Viimeiset valmennukset Hertalla jäivät taakse (vikat tunnit saatto jopa näyttää vähän ratsastukselta) ja tunnit Nassen kanssa jatkoivat sujumistaan niin hyvin kuin huonostikin. Sain myös kokeilla Jansson-ponia. Vietin yhden viikonlopun Heidin mökillä, kiitos Heidi siitä! Juhannus sujui mökillä ja olikin ihan kiva vaikka odotukset eivät olleet korkealla.



Heinäkuussa ponit pääsivät laitumelle viettämään kesälomaa ja niin pääsin minäkin. Eka viikko heinäkuuta meni kesäparatiisissa joka oli yksi vuoden ihanimmista viikoista. Vietin paljon aikaa kavereitteni kanssa ja sain elämäni ensimmäisen (ja toivottavasti ei viimeisenkin) iPhonen, joten puhelimella tuli otettua loppuvuodesta paljon enemmän tilannekuvia kun ei tarvinnut raahata kameraa  joka paikkaan. Heinäkuussa ehdin tehdä myös jokakesäisen reissun Pohjanmaalle. Monet illat venyivät myös myöhään ja usein tulinkin kotiin vasta aamun sarastaessa. Luckykin rupesi toimimaan mun kanssa ihan uudella tavalla.



Elokuu oli tosi tapahtumarikas kuukausi. Olin Nassen kanssa kisoissa ratsastamassa heC sekä 50cm. Esteiltä tuli puhdas rata ja koulusta 1. sija! Ehkä tolla kaikella uurtamisella, hiellä ja epätoivon kyynelillä on ollut tarkoituksensa. Luckynkin kanssa kaikki tuntui menevän niin hyvin. Lopetin tunnit Viikissä.
  Aloitin myös lukiossa, ihan uusien ihmisten seassa ja alkujärkytyksen ja parin ensimmäisen ehkä elämäni raskaimman viikon jälkeen aloin ystävystymään mitä ihanimpien ihmisten kanssa. Loppukuussa oli kauan odotettu Weekend festival, joka oli kyllä ihan mahtava!



Syyskuu oli aikamoinen. Niin paljon tulevaisuuden suunnitelmia jotka eivät toteutuneetkaan. Lucky lähti uudelle omistajalle ja onneksi sillä on siellä hyvät oltavat. Pääsin silloin tällöin ratsastelemaan tuttujen hevosilla ja sain tutustua Centti-nimiseen kivaan ruunaan. Koulussa oli elämäni ensimmäinen koeviikko ja vietinkin paljon aikaa uusien kavereitteni kanssa. Rupesin alkuhankaluuksien jälkeen viihtymään lukiossa ihan kunnolla. Ratsastin myös yhden irtotunnin Nasulla joka oli mitä parhain!



Lokakuu oli aika kiireinen koulun takia. Pitkiä päiviä oli enemmän kuin tarpeeksi. Rupesin ratsastamaan kerran viikossa Syrenbackassa. Centtiä kävin hoitamassa pari kertaa viikossa ja välillä pääsin myös tämän herran selkään. Ihmiset lukiossa tulivat yhä läheisimmiksi ja koulunkäynti ei tuntunut näiden ihmisten takia niin raskaalta. Sain myös käydä ratsastamassa Luckylla yksi päivä, jälleennäkemisen riemua.



Marraskuussa sain tsempata aika tavalla. Elämäni toinen koeviikko otti voimille, sillä kirjoitin 7 koetta seitsemässä päivässä. Vaikka tulokset siitä työskentelystä näkyivätkin ja sainkin seuraavat numerot jakson todistukseen: 9, 9, 8, 7, 10, 9, 10. Että sietääkin olla tyytyväinen. Centin kanssa jatkoin yhteistyötä ja tuo ruuna sulatti mun sydäntä aika tavalla. Olin myös Syrenbackassa koulukisoissa jotka eivät menneet yhtään odotusten mukaisesti...



Joulukuussa lähdettiin perheen voimin kauan odotetulle Thaimaan matkalle! Siellä oli kyllä ihan huippua! Viikko siitä kun tultiin takaisin kotiin alkoi joululoma joka on toistaiseksi sujunut enimmäkseen tallilla ollen ja kavereita tavaten. Syrenbackan tunnit loppuivat, enkä tule jatkamaan siellä ensi kaudella. Koulussa olin koko kuukauden aikana vaivaiset seitsemän päivää, hups.

Jos joku nyt pääsi näin pitkälle tätä postausta niin pisteet sille. Ja toivottavasti kaikilla tulee olemaan hulppea 2015 joka tuo mukanaan ihania muistoja ja kokemuksia!