Ekat kisat ja ekat pomput

Blogi on taas ollut jälleen kerran aika hiljaa, mutta en jaksa enää pahoitella asiaa: päivittelen tänne silloin kun huvittaa, sillä turhaakin turhempaa olisi jos sutaisisin huonoja postauksia mielyttääkseni jotakin muuta. Loppujen lopuksi tämähän on minun blogini ja kirjoitan tätä ensisijaisesti itseäni varten.
 Mutta kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua, niin kivoja kuin vähemmänkin kivoja asioita. En tiedä mistä edes aloittaa. Fian kanssa ollaan tehty kaikennäköistä.

  Pääsiäisenä oltiin Fian kanssa meidän ensimmäisissä koulukisoissa, Eriksnäsissä. Itse kisasuoritus meni ihan penkin alle, mutta se oli kyllä ihan minun omaa syytäni. Fialle tämä oli eka kisamatka Suomessa ja pouni käyttäyty tosi hienosti koko ajan. Lastaus ja kaikki muu sujui täysin ongelmitta. Radalle päästyä Fia oli rauhallinen kuin viilipytty, mutta mun oma kisajännitys sai musta vallan. Joten mun ratsastus ei ollut lainkaan hyvää: jännittynyttä ja huolimatonta. Kaiken kukkuraksi unohdin vielä radankin. Eli mun psyykke on se mitä tässä pitää vielä työstää. Mentiin siis heB K.N. Special ja prosentit, kaikkine mokineen, eivät yltäneet edes viiteenkymmeneenkuuteen. Mutta tuosta sitten vain ylöspäin... Mutta harmittihan sitä, jos itse olisin keskittynyt olisi mennyt niin paljon paremmin.

 Koulutunnit meillä on mennyt vaihtelevasti: välillä hyvin, välillä huonosti. Mutta useimmiten kuitenkin ihan keskinkertaisesti. Olen kovasti yrittänyt korjata mun epätasaista kättä ja saada Fian rehellisesti vasemman pohkeen ympäri. Käsiongelma tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta varsinkin käsien kantaminen on parantunut hitusen... Mutta yksi positiivinen asia on ainakin se että Fian laukka on parantunut hurjasti alkuaikoihin verrattuna ja nykyään se on paljon paremmin säädettävissä ja muutenkin paljon parempaa.

7.4.15 

Viime tiistaina päästiin Fian kanssa ekaa kertaa hyppäämään "kunnolla". Ennen tuota estetuntia oltiin kokeiltu hypätä pari kertaa yksittäisenä jotain ihan pientä. Olin ihan innoissani ennen tuntia ja oikeastaan koko tunninkin olin pelkkää hymyä. Eihän meillä mitenkään ihan huipusti sujunut, mutta hauskaa oli! Hypättiin monia pikku ratoja ristikoilla ja Fia oli varmaan yhtä innoissaan kuin minä. Kun löydettiin jonkun sortin rytmi, melkein kaikista hypyistä tuli ihan hyviä. Välillä, varsinkin pitemmillä suorilla, mentiin vähän liian kovaa, mutta Fia kuunteli pidätteitä kumminkin varsin hyvin. Poni teki aika ilmavia hyppyjä ja välillä lähdettiin vähän huonosta kohtaa, mutta tunti meni yleisesti katsottuna oikein hyvin joten en voinut olla muuta kuin iloinen!
 

14.3.15

  Lisäksi ollaan nyt valon ja sulan tultua maastoiltu Fian kanssa aika tavalla. Mä niin tykkään olla maastossa. Se on varmaan yksi rentouttavimmista asioista mitä on olemassa. Muutenkin on ollut kivaa kun on päässyt kentälle ratsastamaan sillä tuntuu että oma ratsastukseni paranee ulkona ollessa huomattavasti. Ja lopuksi haluan vielä kiittää ihanaa Idaa joka on tiistai-iltaisin jaksanut seistä kamera kädessä!