Torstaina satuloin Nassen totuttuun tapaan. Innokkaana hyppäsin selkään ja lähdin talsimaan alkukäyntejä. Otettiin ohjat tuntumalle ja kevenneltiin molempiin suuntiin. Teimme siirtymisiä kahdella pääty-ympyrällä ja sitten volttien kautta avoja. Tehtiin myös laukannostoja ympyrällä väistön kautta.
Unelmat jotka olin rakentanut että vihdoinkin osaisin ratsastaa tuota ponia, särkyivät. Ei sujunut sitten yhtään, ja kun tajusin sen silloin en yrittänytkään 100 kertaa ahkerammin niin kuin pitäisi, vaan annoin periksi. Miksi? Tämähän ei yhtään kuulunut suunitelmiini ja silti tein niin. Olen aika nynny.
Tuntui että Nasse kulki pää katossa, kieli ulkona, ei reagoinut sisäpohkeeseen millään tavalla.
c. Ida ja Julia
| Miksei toi poni vois liikkuu mun alla tollein enemmänkin xd |
No, yritän olla lannistumatta ja tästä ei sitten suunta muualle kuin ylöspäin kohti taivasta. Lisää kuulumisia myöhemmin.
//Natte
