Irlannin matkasta tällein puoli vuotta myöhässä

 Nyt pääsettekin lukemaan ja näkemään monta kuvaa. Tarinan joka piti julkaista jo viime kesän lopulla, mutta elämäni on yhtä hullunmyllyä ja koko ajan tunnen juoksevani vain paikasta toiseen. Ehkä jonkun toisen mielestä vanhan matkan kuvien lisääminen tänne näin myöhään on täysin turhaa, mutta minusta on ihanaa saada ainakin osa niistä säilymään täällä blogissa. Tätä kun on hauska silloin tällöin selailla ja katsoa mitä kaikkea on ehtinyt viime vuosien aikana puuhailla.

21.7.2015 alkoi minun ja hyvän ystäväni retki kohti saarivaltio Irlantia. Reissu tulisi kestämään viikon, joista pari ensimmäistä päivää viettäisimme pääkaupungissa Dublinissa. Kaupungin nähtyämme suuntaisimme bussilla kohti Irlannin itärannikkoa pientä kaupunkia/kylää nimeltä Ballinasloe. Sieltä tie jatkui paikallisen hevostilan omistajan kyydillä kohti tämän tilaa, Flowerhilliä. Siellä asustaisimme olisiko ollut neljä? yötä, jonka jälkeen palaisimme Dubliniin josta lähtisi sitä seuraavana päivänä lento kohti kotisuomea.

  Tämä reissu oli ensimmäinen "kunnollinen" matka ilman vanhempia tai muitakaan holhoojia. Kaikkihan oli toki suunniteltu etukäteen (majapaikat varattu yms.) mutta ei se estänyt pientä jännitystä. Ekat päivät Dublinissa vilisivät nopeasti ohi kaupunkia tutkiessa. Dublin yllätti minut totaalisesti; se oli supersöpö, noin Helsingin kokoinen, ja täynnä ihania pieniä kävelykatuja ja kujia. Seikkailimme ympäriinsä, teimme parit ostokset, söimme ja istuskelimme pienissä kahviloissa.

 Odotettuamme jännityneinä kyytiä Ballinasloen kylästä ja vajaan tunnin pieniä maalaisteitä matkaten kohosi Flowerhill edessämme. Paljon hevosia, paljon maastoesteitä ja suuria vihreitä kukkuloita. Kivinen päärakennus jaettuna omistajien asuinkäyttöön ja vieraiden majoitukseen oli aika jännä näin suomalaisen silmin katsottuna mutta sitäkin ihanampi. Meille näytettiin meidän huone, josta oli upeat näköalat.

 Emme siis olleet milläkään leirillä, vaan ihan kartanon "vieraina". Päivämme eivät olleet ohjattuja ratsastusta lukuunottamatta. Jokaiseen päivään kuului kaksi maastoeste treenikertaa ja useimmiten niiden välissä lyhyt "hack" jolloin mentiin vain maastoilemaan kaikissa askellajeissa ilman hyppyjä. Yksi hyppykerta saattoi kestää melkein kaksi tuntia ja sen aikana hypättiin vaikka mitä. Sain kokeilla monia erityyppisiä hevosia ja hyvinä päivinä istuimme hevosen selässä melkein 6 tuntia. Ratsastus ei kuitenkaan ollut kauhean "ohjattua" vaan siinä oppi enemmän tekemällä ja palautetta olisi ollut kiva saada enemmän. Iltapäivät ja illat olivat vapaita, ja iltaisin paikan omistaja vei meidät lähikylään syömään illallista. Aamupalat ja lounaat tehtiin itse vieraskeittiön tarvikkeista.

 Kartanolla viettämiemme päivien aikana tutustuimme muihin vieraisiin joita kylläkään ollut hirveän montaa. Mutta mm. meitä vähän nuorempi ranskalainen poika ja kesätöissä Flowerhillillä oleva saksalaistyttö tulivat tutuiksi. Koska tilalla oli valehtelematta ainakin 50 hevosta oli mukavaa kun sai parin päivän kuluttua ruveta toivomaan ratsujaan. Itselleni muodostui lemppareiksi lehmänkirjava Whispa ja punaruunikko Alfie.

 Mitä pitemmälle päivät etenivät sitä vaativimmiksi ratsastusreittimme muuttuivat. Oma hyppyvarmuutenikin parani huimasti ja huomasin kaiken menevän paljon sulavammin päivä päivältä. Oli hauska kun rupesi oppimaan paikan päivärytmin ja tavat. Vaikka Irlanti ei kauhean kaukana olekkaan niin hevosen käsittelytavat olivat siellä ihan erilaiset! Alussa tämä oli aika kulttuurishokki mutta siihen tottui nopeasti ja hevoset olivat kaikki tosi tyytyväisen oloisia ja hyppivät maastoesteitä mielellään.

 Sitten tulikin jo aika lähteä takaisinpäin. Bussimatka sujui rattoisasti ja löysimme hyvin meidän viimeisen yön majapaikkaammekin. Epäonnista kyllä, mutta satuimme saamaan huoneen 6. kerroksesta ja hissiä ei ollut joten väsyneinä raahasimme painavat laukkumme ratsastustavaroineen kapeita portaita pitkin ylös. Huomasimme siinä vaiheessa että oli ehkä pieni moka että palasimme vielä Dubliniin emmekä lähteneet suoraan kotiin, sillä olimme väsyneitä niin monen aktiivisen päivän jälkeen ja olimme ehtineetkin jo koluta kaupungin nähtävyydet. Illalla otimmekin take-awayta huoneeseemme ja nukahdimme aikaisin. Aamulla kävimme vielä ihanassa kahvilassa aamupalalla ennen lähtöä lentokentälle.