Pitkästä aikaa Lucky-kuvia

(c) Wilma

  Pitkästä aikaa kun olen saanut kuvaajan Luckylle. Nämäkin kuvat ovat unohtuneet jonnekkin sillä ne on otettu ihan alkukesästä. Ja tosiaankin jos jotain saan sanoa niin meidän meno on parantunut tuosta tähän hetkeen. Juuri tuossa heinäkuun vaihteessa tajusin jotain mun päässä ja se on auttanut kamalasti  Luckyn kanssa. Se on juuri sellainen oivallus jota ei mitenkään pysty kirjoittamaan tekstin muotoon, sen vain oivaltaa.

 Viime viikot olen lisäksi ruvennut menemään tavallisilla nivelillä, kun ennen käytin tuollaista suoraa muovikuolainta joka toimi hyvin jos on vähän epävakaa käsi. Ei mun kädet ihan tasasina vieläkään pysy, mutta parempaan suuntaan ollaan menty ja huomaan kuinka paljon paremmalta Lucky tuntuu nivelillä nyt kuin puoli vuotta sitten kun niillä viimeksi menin. Tuntuu että uskottelen itselleni enemmän noiden kuolainten eroa kuin niillä oikeastaan on, mutta mistä tietää? En ole mikään ekspertti tällaisissa asioissa, mutta kyllä olen sen verran Luckylla mennyt että tunnen ratsastettavuuden eron noiden kahden kuolainten välillä.

  Pahoittelen vielä noiden naamasensurointien määrää, mutta minkäs sille voi kun paljastan rumimmat naamanvääntelyni aina kun istun hevosen selässä ja yritän keskittyä.