Kesäparatiisi

 Toiselta nimeltään Riilahti. Kun sinne on kerran eksynyt ei halua enää minnekkään muualle. Mä jouduin siihen ansaan, mutta tämä taisi olla mun vika kesä siellä. Mutta Riilahti on se paikka missä olen viettänyt elämäni parhaat viikot. Kiitos kaikille!

Kotiuduin siis pari päivää sitten tuosta ihanasta paikasta. Vaikka sää ei suosinut niinkuin yleensä niin otettiin kaikki irti. Voisin kirjoittaa kaikista päivistä erikseen, mutta en oikein jaksa. Tiivistän tämän tarinan vain tähän yhteen postaukseen.

  Sunnuntai: Ihana jälleennäkeminen, jonka jälkeen roudattiin kaikki mahdolliset sängyt yhteen pikku huoneeseen. Ekan päivän maastolenkki supersöpölla issikalla. Illemmalla puomitunti Nikellä joka sujui vallan mainiosti.

  Maanantai: Aamutallin jälkeen lähdettiin maastoesteille. Ratsuna toimi kimo satuponi Emma. Iltapäivän estetunnilla menin Vilma-nimisellä suokkitammalla. Pakkohan siihen leirikasteeseenkin oli mennä ja illan saunominen kului enimmäkseen saunan uudelleensytyttämiseen.

  Tiistai: Aamupäivästä suunnattiin taas maastoesteille, tällä kertaa todella pyöreän issikan selässä ilman satulaa. Iltapäivällä hypättiin nurmikentällä kun se vihdoin oli kuivunut. Sain taas mennä Nikellä. Puoli kahdentoista aikaan illalla hyppäsin isomman Aada-tamman selkään ja lähdettiin ilman satuloita vanhan kartanon puutarhaan yömaastoilemaan.

  Keskiviikko: Maastoesteille jälleen kerran. Ponilinjalla jatkettiin, sillä menin Mocca-nimisellä poniruunalla. Aluksi meno oli aika tahmeaa, mutta loppua kohti Mocca oli ihan super. Tänä vuonna ei tehty perinteistä pitkää uittoretkeä kylmien säiden takia. Silti puin suitset Vilman päähän ja köpöteltiin lähirantaan jossa polskittiin hetki. Vilma oli kunnon vesipeto. Lopuksi käytiin vielä pellolla pyörimässä hetken. Haikeana vikana iltana grillattiin. Meidän suunnittellut yö-lettukestit jäi harmiksi toteuttamatta.


 Torstai: Maastoestekisat parhaalla poni-mummolla. Maxie vaan on  täydellinen. Tultiin muuten kolmansiksi. Mökkien siivouksen jälkeen oli kotiinlähdön aika.

Lisäksi viikkoon mahtui valvomista, naurua, kirosanoja ja jopa hepparekalla kylälle kruisailua. Nyt saatte nauttia parista kuvasta, joita tulee luultavasti vielä lisää, kunhan parit tyypit ehtii niitä lähetellä.

Tämän postauksen kuvat (c) mm. Jenni ja Moa ja minä

Kiitos parhaille ihmisille ja parhaille hevosille ja poneille!